Popklassikot 1997

#24 Will Smith – Gettin’ Jiggy Wit It

Vuonna 1996 Will Smith jäysti sikaria Independence Day -hittielokuvassa.

Vuonna 1996 Will Smith jäysti sikaria Independence Day -hittielokuvassa.

Willard Christopher Smith, Jr., olet ihmeellinen mies.

Tiesitkö, että toinen soololevysi Willennium on ensimmäisiä ostamiani cd-levyjä? Vuosi oli 1999, paikka Jumbon FreeRecordShop, hinta 119,90 markkaa. Minulla on tuo samainen levy yhä hyllyssä, Patti Smithin Easterin ja The Smithsin debyytin välissä. Sen kansista löytyy elämän kolhuja, mutta kansivihko ja itse cd ovat yhä täydellisessä kunnossa – olin jo lapsena neuroottinen niiden suhteen.

Muistan, kuinka matkalla Jumbosta kotiin enoni kuvaili sinua maailman kilteimmäksi räppäriksi. Olin tästä iloinen, sillä toki jo tässä vaiheessa osasin halveksua hiphopin sovinistista maailmankuvaa ja karkeaa kielenkäyttöä. Sinä et ammuskele etkä huorittele. Biiffiä ei ole kuin hovimestari Geoffreyn kanssa.

Tiedän, että voisin säästellä tämän avauksen siihen, kun listallemme nostetaan jokin tuon albumin tärkeimmistä kappaleista. Ne eivät kuitenkaan olosuhteiden pakosta olleet niin suuria hittejä, että niitä tällä listalla välttämättä edes käsiteltäisiin. Omassa sydämessäni Will 2K, Freakin’ It, La Fiesta ja jopa Wild Wild West ovat silti yhtä ikuisen vihreitä kuin levyn milleniaalinen kansitaidekin.

Olet nyt maailman suurimpia tähtiä. 19 elokuvastasi peräti 14 on tuottanut lippuluukuilla yli 100 miljoonan dollarin verran käteistä. Se on huikea saavutus, jollaiset Time-lehteä lainaten ”on yleensä varattu Tom-nimisille valkoihoisille”. Barack Obama on julkisesti sanonut, että jos hänestä joskus tehtäisiin filmi, hän toivoisi sinua päärooliin. ”Korviesi takia”.

Tietenkin se osoittaa myös bisnesvaistoasi: et lähde pienen rahan indieprojekteihin tai riskisijoituksiin, vaan haluat tuottaa taalat moninkertaisina takaisin.

Olet julkaissut musiikkia yhdeksän pitkäsoiton ja 20 miljoonan kappaleen verran: viisi Jeff Townesin kanssa DJ Jazzy Jeff & The Fresh Prince -nimikkeellä, neljä omalla nimelläsi. Jeffin kanssa voitit ensimmäisen räppigenressä koskaan jaetun Grammy-pystin. Kappale oli Parents Just Don’t Understand, ja jos olisin vanhempi, se olisi myös ensirakkauteni.

Ensimmäinen hittisi, jonka olen saanut tälle listalle ujutettua, on kuitenkin debyyttisoolosi Big Willie Stylen kruununjalokivi Gettin’ Jiggy With It. Kappale singahti Billboardin listakärkeen, voitti sinulle Grammy-palkinnon ja VH1 valitsi sen yhdeksi 1990-luvun parhaista kappaleista.

Gettin’ Jiggy With It pursuaa hyvää oloa, kuten nimikin jo kertoo. Mikä tärkeintä, se hyvä olo tuntuu puhtaalta: sitä ei rasita naisten esineellistäminen tai turha itseuho. Nautit roolistasi kulmakunnan kinginä, länsi-Phillystä maailmankartalle singahtaneena supertähtenä, mutta et ole itsekäs. Et, vaikka tässä vaiheessa Fresh Prince of Bel Air, Bad Boys, Independence Day ja Men In Black ovat jo kansainvälisiä ilmiöitä.

Silloinkin, kun musiikkivideolla pukeudut faaraoksi ja buustaat omaa egoasi – kuten teidän räppäreiden niin usein täytyy tehdä – ympärilläsi tanssivat miehet ovat vähemmissä tamineissa kuin naiset. Kun laitat sikarin suuhun, on se pelkkä päännyökkäys genren kuvastoa kohtaan. Suuhusi tappava savu ei kulje.

“Ciga-cigar right from Cuba-Cuba
I just bite it
It’s for the look
I don’t light it”

Olet laskenut kaiken niin tarkkaan. ”Jiggy”-slangisanasta puhuit afrikan-amerikkalaisia voimauttavaan sävyyn. Johdit sen haastatteluissa ”jigaboo”-termistä, jolla viitataan tummaihoisiin, ja kiepsautit sanamuodon affirmatiiviseksi mustan kulttuurin ylistykseksi – aikalailla rivien välissä, toki. Fiksu veto, varsinkin, kun monitulkintainen sana voi myös tarkoittaa tanssimista tai lempimistä.

Gettin’ Jiggy With Itin värkkäsi tuottajakaksikko Poke & Tone (Trackmasters), joka oli vastikään vienyt Nasin Billboard-kärkeen It Was Written -albumilla, ja työskenteli Puff Daddyn ja Mary J. Bligen kaltaisten suurten starojen kanssa. Sinä tiesit, että jonain päivänä olisit näistä kaikista suurin.

Nyt se on tosiasia. Parin vuoden ajan on huhuttu uudesta albumista, jota olisit käynyt nauhoittelemassa, mutta eihän sinun tarvitse enää uutta musiikkia tehdä. Kesällä 2013 tulee ensi-iltaan M. Night Shyamalanin ohjaama tieteiseepos After Earth, jossa näyttelet poikasi kanssa telluksen ensimmäisiä asukkeja tuhat vuotta maailmanlopun jälkeen.

Niin, poikasi Jadenin olet raahannut mukaan elokuvabisnekseen. Hänen kanssaan ansaitsit ensimmäisen kahdesta Oscar-ehdokkuudestasi – laskelmoinnin huippu, olivathan molemmat elokuvat jokseenkin luokatonta hömppää – ennen kuin lykkäsit hänen uudelleenkäynnistämään Karate Kidiä ja hengaamaan Justin Bieberin kanssa.

Tyttäresi Willow on hänkin jo suuri stara. Internet-hitti Whip My Hair ilmestyi ennen hänen kymmenettä syntymäpäiväänsä ja ansaitsi hänelle lempinimen ”baby Rihanna”. Hän oli ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt artisti, joka ylsi Billboard-listalle. Vastikään Willow’lta julkaistiin slovari Sugar and Spice, joka samplasi Radioheadin Codexia. Kuinka fiksu veto! Sillä saitte rutkasti sitä indie-kredibiliteettiä, jota perheenne kaipasi, ja johon et elokuvaurallasi halua uhrata aikaa.

Mutta onko vastuullista lykkiä lapsiaan viihdebisnekseen, asustaa heitä huippusuunnittelijoiden vermeisiin ja antaa heille pääsyä jokaiseen kuviteltavissa olevaan leluun? En tietenkään ole koskaan kurkistanut kotitalonne – yhdenkään niistä – ikkunasta sisään, mutta voisin kuvitella, ettei teitä juuri samassa huoneessa näe. Raha ja menestys tuovat kohinaa ihmissuhteisiin.

Ja hei, mistä tässä skientologia-hölynpölyssä oikein on kyse? Väität, ettet kuulu tuohon rahakkaiden amerikkalaisten mystiseen uskonlahkoon, mutta kehut kuitenkin L. Ron Hubbardin kehittämiä opetusmenetelmiä ja törsäät miljoonia erilaisille skientologijärjestöille. Koska tämä höpöharrastus alkaa näkyä työssäsi? Onko tulevalla levylläsi läppää yhdeksän planeetan federaatiosta ja julmasta avaruusdiktaattori Xenusta?

Olen lukenut Sea Org -järjestöstä, johon lapset värvätään 10–12 vuoden iässä työskentelemään ”miljardiksi vuodeksi”. Onkohan Willow’lla ja Jadenilla jo jäsenkortit?

Huomaan ajautuneeni sivuraiteille, mutta en voi asialle mitään. Sen tola on, mitä on. Will, muistatko, kuinka viatonta ja kivaa kaikki vielä silloin joskus, vuonna 1997, oli? Jos pukeuduit v-aukkoiseen villaneuleeseen, kyseessä oli Beverly Hillsin hienostopiireille irvaileva gagi. Nyt vedät turkoosin pyjaman päälle, kun esiinnyt perheesi kanssa Nobel-gaalassa.

Raha on pilannut sinut. Haista, Willard, vittu.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Willard sämplää biisissään mm. tätä diskosoulin suloista timanttia…

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

…sekä tätä 40 vuoden takaista funk-klassikkoa, jonka nanana-rallatusta kuultiin ainakin De La Soulin Breakadawn-sinkulla jo muutamaa vuotta aiemmin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!