Popklassikot 1999

#24 Smog – Cold Blooded Old Times

Luonto täyttyy Smogista.

Luonto täyttyy Smogista.

Jos indiemuusikoita arvotettaisiin heidän parisuhdehistoriansa mukaan, mikä on toki ajatuksena järjetön ja kamala, Bill Callahanin status olisi kärkipäässä. Tai siis, Cat Powerin ja Joanna Newsomin kanssa seurustelusta irtoaisi väistämättä kovat pisteet.

Callahanin ensimmäinen omalla nimellään julkaisema albumi Sometimes I Wish I Were an Eagle (2009) oli tekijänsä yleiseen kryptisyyteen nähden avautuminen erosta Newsomin kanssa. Kymmenen vuotta aiemmin Smogin nimellä julkaistu – ja ainakin minun kirjoissani Callahanin huikean uran huikein mestariteos Knock Knock kietoi puolestaan mahdolliset eroviitteet paksun arvoitusverhon taa.

Knock Knockin kansi, jossa kissa pönöttää salamoivan taivaan alla, sisältää toki 1+1-tyyppisesti ratkaistavan metaforan, mutta muutoin Cat Power -viitteiden etsiminen albumilta vaatii mielikuvitusta ja ennen kaikkea uskoa siihen, että niitä sieltä löytää.

Albumin keskipisteenä sijaitseva Cold Blooded Old Times soi muuten raskasmielisellä ja jylhällä levyllä leppoisana ja hyväntahtoisena renkutuksena, joka tosin käsittelee varsin selkokielisesti lapsuustraumoja ja niiden vaikutusta ihmisluonteeseen.

the type of memories
that turn your bones
turn your bones to glass

and though you were
just a little squirrel
you understood every word

and in this way
they gave you clarity
a cold-blooded clarity

cold-blooded old times
cold-blooded old times

Selvittämättömäksi jäävä mysteeri on siinä, viittaako kappaleen viimeinen säkeistö hyväksikäyttöön vai siihen, että Chan Marshall olisi pettänyt Callahania. Jos vaihtoehto on jälkimmäinen, koko kappaletta voisi pitää viitteenä Marshalliin ja hänen menneisyyteensä jatkuvasti paikasta toiseen muuttaneen eroperheen lapsena, joka 16-vuotiaana etääntyi täysin äidistään.

how can I stand
and laugh with the man
who redefined your body?

Albumina Smogin Knock Knock on erityislaatuisimpia moderneja lauluntekijälevyjä. Kokeellisena ja Jandekin innoittamana muusikkona 90-luvun alussa aloittanut Callahan oli viimeistään edellisellä levyllään Red Apple Fallsilla (1997) tuonut lo-fi-kohinan sijaan kappaleisiinsa toiveikkaana junnaavaa folkia. Red Apple Fallsin tavoin Jim O’Rourken tuottama Knock Knock oli Smogin ensimmäinen bändilevy, jonka sävyt vaihtelevat No Dancingin jyrisevästä folkrockista River Guardin surumieliseen slowcoreen.

Laulunkirjoituksensa lisäksi albumin hienous piilee siinä, miten se uskaltaa monessa yhteydessä olla niin vähän. Cold Blooded Old Timesia vetävät monotonisen kitaranrenkutuksen lisäksi koomisen veltot taputukset ja myöhemmin ilmestyvät yksittäiset pianosoinnut. Kappale voisi olla ohi jo kolmen minuutin kohdalla, mutta Callahan päättää vielä huikennella hieman. Bändi jatkaa soittamistaan samalla kuivakalla mekaanisuudella kuin tähänkin asti, mutta maestro irroittelee rennosti löyhän pentatonisen kitarasoolon.

Ja taivas varjele millaisen kitarasoolon! 52 sekuntia tremolona soitettua säveltä, jonka nimeä tai käytettyjä kitaraefektejä en näillä korvilla osaa suoraan nimetä. Mutta vähemmästäkin on ihmisiä julistettu neroiksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!