Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#24 Paula Vesala

Kuva: Tomi Palsa

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Lentävä Kalakukko alle ja Kuopijoon, mars! Ihana Jenni huomenna Kuopion Musiikkikeskuksessa.

Kuva: Tomi Palsa

PMMP. Paulan ja Miran Molemmat Puolet. Paula-Mira-Mira-Paula. Paula Vesalan ja Mira Luodin johtama yhtye on kiistatta 2000-luvun suurimpia kotimaisia yhtyeitä, ja vaikka kärjessä heiluu ADHD-elkein kaksi tasavahvaa naista, on ensinmainittu kuitenkin se, joka on alati enemmän esillä.

Jos puhutaan Paula Vesalasta, puhutaan toki ensisijaisesti juuri PMMP:stä. Yhtyeestä, jonka ainutlaatuisuus korostuu live-esiintymisissä. Niiden loputon kontrastisuus luo parhaimmillaan tilaan häkellyttävän tunnelman.

Vastakohtaisuus toimii monella tasolla. Tyttöjen estoton temmellys ja naiivi hölmöily polkevat vastaan lyriikkaa, jossa puhutaan rumista eroista, pariterapiasta ja perheväkivallasta. Kappaleiden substanssi vaihtelee kepeän viattomasta seksiestetiikasta tummin sävyin maalailtuun haikeiluun. Ja puolet ajasta tissinaivismi ja angsti-itkeskely on kiedottu ironian hämärään peittoon.

Kuva: Tomi Palsa

Ja yleisössä on ihmisiä kansan kaikista kerrostumista. Rinnakkain tanssivat alaikäiset tytöt, pari-kolmekymppiset rock-poliisit ja heidän äitinsä. Kukin ottaa musiikista omansa. Olin puolitoista vuotta sitten katsomassa yhtyettä Virgin Oilissa uudenvuodenpäivänä. Lämppärinä toimi drag-show, joka olikin yllättäen hauska – ja sopi jollain hyvin oudolla tavalla täydellisesti keikan pohjalle. Se sai kaikki nauramaan, ja asetti nämä hetkessä samalle viivalle.

PMMP:n kohdalla rinnakkain on ruma ja kaunis. Veden varaan -levyn käynnistää kolkosti kaikuva, äänimaisemaltaan tukkoinen ja kauniilla tavallan kauhealta kuulostava Kuvia. Kappale kestää yli 4 minuuttia, tekstit mahtuvat kahteen säkeistöön.

Sanoitukset puhuttelevat. Onpa kamala klisee, mutta PMMP:n kohdalla niin totta.

Kuva: Tomi Palsa

Paula Vesalaa käy välillä kateeksi. Avioliitto The Rasmus -solisti Lauri Ylösen kanssa, kotona parivuotias poika Julius. CV:ssä kolme 2000-luvun parasta suomenkielistä pop-levyä, joista Vesala on Luodin ja tuottaja Jori Sjöroosin (Magenta Skycode) kanssa vastannut. Ja joista kiitoksena röykkiö Emma-pystejä, platinalevyjä ja Teosto-palkinto. Tulossa pääosarooli Teemu Nikin ohjaamassa elokuvassa 3 Simoa. Kehuttu yhteisalbumi Pekka Kuusiston kanssa. Takana opinnot Sibiksessä, edessä opinnot Teatterikorkeassa.

Onko PMMP:n tyylillisestä kasvusta ja jatkuvasta kehityksestä kuinka paljon kiittäminen Paula Vesalaa? En tiedä. Viimeisellä albumilla hänen äänensä tuntuu dominoivan, mutta saatan myös kuvitella koko jutun. Sivuprojektit, muille kirjoitetut veisut ja mielenkiintoiset vierailut muun muassa Uuden Fantasian (englanniksi!) ja Asan levyillä ovat kuitenkin osoittaneet sen, ettei Vesalaa suotta nosteta yhtyeestä Nuorgamin mahlanjuoksuttajien ehdottomaan kermaan.

Enkä missään nimessä osaa tehdä kunniaa sille, kuinka upeita juttuja Vesala yhdessä Luodin ja Sjöroosin kanssa on tehnyt. Joskus suurimmista suosikeistaan on kaikista vaikein kirjoittaa. Vaikka ei edes yrittäisi olla objektiivinen. Vesala, rakastan sinua. Äh.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress