Leevi and the Leavings Top 40

#24 Jouluaattona kännissä (1995)

LeeviRakkauden

Joululaulu, joka tekee muut joululaulut turhiksi.

”Sitä aina ei huomaa juodessa
että joulu on kerran vuodessa
ja Aulikki-tädin kotiviinistä
koko suku jouluaattona kännissä”

Ala-asteikäisenä pikkunaskalina minulla oli tapana laulaa joululauluja väännellyillä, pikkutuhmilla sanoituksilla. Isot pojat olivat hyisellä koulunpihalla opettaneet veisaamaan Joulupuu on rakennettu -renkutusta ”Joulupukki hirtettynä riippuu kuusen oksilla” -sanoituksella ja iänikuista Joulupukkia ”Tuuppa tänne niin saat selkään” -muunnelmalla.

Isoäitini katsoi tätä aina pahalla. Pilkkalaulut kuuluivat hänen mukaansa perheisiin, jotka eivät olleet onnellisia juhlakautena. Sellaisissa perheissä oli riitoja ja alkoholiongelmia. Sopivia joululauluja olivat hänen mielestään suomalaisten miesoopperalaulajien kymmenille huoltoasemakokoelmille levyttämät sylvian joululaulut ja en etsi valtaa loistoat.

Isoäitini mukaan Gösta Sundqvistin Jouluaattona kännissä kertoisi varmaankin juuri riitaisesta alkoholistiperheestä, jota tulisi ajatella kavahtaen nojatuolissa, vatsa täynnä kalkkunarullaa. Eihän laulu mitään idyllistä porvarisonnea mätialkupaloineen ja kohtuudella nautittuine laatuviineineen kuvaakaan: Sundqvistin kuvaama perhejoulu on köyhä. Lahjat on kenties nyysitty turkisliikkeen näyteikkunasta ja joululimppu haettu leipäjonosta.

Juhlassa ei kuitenkaan ole mitään arvotonta tai paheksuttavaa. Pikemminkin Jouluaattona kännissä on lämminhenkinen kuvaus suvusta, jota ei ympärilleen voi valita, ja sosioekonomisesta asemasta, johon voi itse vaikuttaa vain harvoin.

Laulu kuvaa hyvin samankaltaista joulunviettotapaa, kuin Juice Leskisen Sika. Molempien kappaleiden juhlat ovat sysmäläisiä karnevaaleja, joissa ylensyödään, tullaan humalaan ja saatetaan purkaa vuoden aikana sukua kohtaan kertyneet turhaumat vastavaihdetuilla pahnoilla painimalla. Sundqvistin tapauksessa kokemus voi tosin olla niin raskas, että ihminen alkaa etsiä lähistöllä riippuvaa köyttä, johon hirttäytyä.

Silti rakkaus ja lämpö ovat läsnä kummassakin kappaleessa. On kokoonnuttu yhteen ja tunnetaan hyvää tahtoa läheisiä kohtaan. Myötätuntoaan voi osoittaa esimerkiksi ostamalla puolisolle lahjaksi rintaliivit, joista näkyy nännit läpi. Ja mitäpä sitä ylenpalttista tissuttelua moralisoimaan, onhan joulu lopulta vain lasten ja mummujen juhla. Jos sattuu elämään noiden kahden pisteen välistä aikaa, ei jouluaattona ole jäljellä muuta tekemistä, kuin imeskellä huomaamattoman humalahakuisesti Aulikki-tädin kotiviiniä.

Jouluaattona kännissä on Sundqvistin antijoulaulujen, joita hän innostui kirjoittamaan kokonaisen Varasteleva joulupukki -levyllisen verran, kirkas johtotähti. Soinniltaan se on kitsch kuin mauton lahjapaperi tai sellofaaniin kääritty, nuupahtanut hyasintti. Sävellykseltään se on yhtä turvallinen kuin lanttulaatikko, joka aiheuttaa ilmavaivoja viimeistään tapaninpäivänä. Sanoituksessaan Sundqvist paljastaa kuitenkin jälleen kerran ironisen tarkkanäköisyytensä ja syvän ymmärryksensä yhtä suomalaista kansanosaa kohtaan.

Jouluaattona kännissä on joululaulu, joka tekee muut joululaulut turhiksi, ja saa ne näyttämään naurettavan jeesustelevilta. Se saa muistamaan, että niin oma suku kuin joulujuhlakin ovat lopulta aika pöljiä ilmiöitä, mutta kummastakaan ei luopuisi mistään hinnasta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!