Popklassikot 2000

#24 Asian Dub Foundation – Real Great Britain

Will the real Great Britain please stand up?

Will the real Great Britain please stand up?

”Union Jack and Union Jill
Back up and down the same old hill
Sell the flag to the youths
But who swallows the bill”

1990-luvulla elettiin Cool Britannia -buumia ja saarivaltiossa isänmaallisuus kupli yli äyräiden. Säälittävin hahmo tässä näytelmässä oli Union Jack -kitarastaan tuttu Noel Gallagher, joka kaveerasi kokkelipäissään Tony Blairin kanssa Downing Street kympillä. Retardi-veli sen sijaan osoitti harvinaista pelisilmää jäämällä pirkeistä pois, sillä seuraava vuosituhat toi krapulan viimeistään ensimmäisten pommien paukkuessa Bagdadissa.

ADF2

”Blairful of Thatcher
Stuck on the 45
The suits have changed
But the old ties survive
New Britannia cool
Who are you trying to fool?
Behind your fashion-tashion
I see nothing at all”

Toisaalta jonkinlaista harhaista krapulaa Yhdistynyt kuningaskunta on potenut jo yli puoli vuosisataa. Tämä entinen teollisuus- ja sotilasmahti ja siirtomaavalta näkee peilissä jotain ihan muuta kuin nykyisen todellisuuden. Niinpä siihen suhtaudutaan kuin kekkereillä uhoavaan jurriseen uunoon, jonka kengänpohjasta roikkuu pitkä vessapeperinpala. Pitäisikö sille sanoa jotain vai antaa olla? Sanoa vaikka, että olisi aika katsoa eteenpäin.

ADF3

”So will the real, the real Great Britan
Step forward
This is the national identity parade
Shoegazer nation forever looking
Backwards
Time to reject the sixties charade”

Iso-Britannia haluaa nähdä itsensä modernina, rikkaana maailmanmahtina. Tosiasiassa se on persaukinen jenkkilän apupoika, jonka infrastruktuuri sekä luokkayhteiskunta ovat vieläkin viktoriaanisella ajalla. Jos synnyt rikkaaseen perheeseen ja osaat puhua oikeaa murretta, hyvä, jos et, paskempi juttu.

ADF4

”Care for the commodity
Cuts the nation into three
Rich pickings for the first
Bottom third you never see
While middle England keeps swinging it’s
Loyalty
No concern for the future
Just with dead royalty”

Jotain tämän maan tilanteesta kertoo se, että mikään ei ole muuttunut. Oli vallan kahvassa sitten Thatcher, biisin julkaisun aikaan Blair tai nyt Cameron, julkista sektoria romutetaan taas kerran puskutraktorilla, mutta ydinpelotteesta ja monarkiasta pidetään kiinni, maksoi mitä maksoi. Olympialaiset 14 miljardia? Onnistuu! Millennium Dome vajaalla miljardilla? Totta kai! 25 milljardia sotiin Irakissa ja Afganistanissa? Tottahan toki! Lisää rahaa koulutukseen? Ei vitussa!

ADF5

”Not enough schools
Not enough homes
Just phony care in his millennium dome
More prime cuts than beef on the bone”

Johtuneeko se sitten mahtavasta Provinssirockin keikasta vuonna 2000, poliittisesta suuntautumisestani, Euroopan talous-kohmelosta tai kappaleen erinomaisuudesta, mutta allekirjoittaneesta Real Great Britain ei ole vanhentunut päivääkään. Se on kaunis muistutus siitä, kuinka hyvää ja raikasta poliittinen musiikki voi parhaimmillaan olla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!