Popklassikot 1994

#23 The Offspring – Come Out and Play

The Offspring. Lääkäri, saunaentusiasti ja nero Dexter Holland toisena vasemmalla.

Missä sinä olit, kun kuulit The Offspringin läpimurtohitin Come Out And Playn ensimmäistä kertaa? Minä olin viidennellä luokalla, istuin kuvaamataidon tunnilla ja piirsin vastentahtoisesti kuvaa pilvestä (siis siitä taivaalla olevasta valkoisesta jutusta). Jos totta puhutaan, kuva muistutti pilveä yhtä paljon kuin Tommi Liimatta muistuttaa Arnold Schwarzeneggeria. Onnekseni luokan nurkassa oli kuvaputkitelevisio, josta pystyi katselemaan MTV:n musiikkivideoita. Videoille oli tosiaankin tarvetta, koska huikea pilvimaalaukseni oli valmis 30 sekuntia aloittamiseni jälkeen. Silloin se tapahtui: MTV näytti Come Out And Playn musiikkivideon.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti järkevintä pitää mölyt mahassa ja todeta, että Offspringin kaltaiset pehmopunkkarit pilasivat punkrockin. Too bad, mutta en osaa olla pitämättä Smash-levyn Come Out And Play -debyyttisinkusta enkä siitä riemastuttavasta tunteesta, jonka biisi vielä nykyisinkin aiheuttaa. Tunne on sukua sille primitiiviselle urpoilureaktiolle, jonka MM-95:n kaltaiset tapahtumat herättävät. Yhtäkkiä tekee mieli pistää mäyräkoira päähän ja Tiimarista ostetut DD-kumitissit paidan päälle, paiskoa ylävitosia tuntemattomien kanssa, tilata pöytä täyteen shotteja (luotolla, tietysti), kusta Havis Amandan suihkulähteeseen ja talsia sukset jalassa baariin. Tai jotain.

Mihin Come Out And Playn mukaansatempaavuus oikein perustuu? Ja kuinka on mahdollista, että aurinkoinen punkpop löi yhtäkkiä läpi myös ankeassa pohjolassa? Siihen ei kenelläkään taida olla vastausta. Joku kulttuurihistorioitsija voisi toki yrittää selittää, että lamasta toipuva Suomi kaipasi ympärilleen kepeää viihdettä, aivan kuten elokuvayleisö kaipasi sota-aikana eskapistisia komedioita. Mutta paskat, eihän se niin mene. Offspring löi läpi, koska se soitti hyväntuulista ja helppotajuista urpomusiikkia, joka tarttui päähän kuin koiranpaska kengänpohjaan. Ja urpoiluhan meitä kaikkia pohjimmiltaan viehättää – ainakin kännissä tai muissa alitajunnan tiloissa.

Sitten oli tietysti se Come Out And Playn arabialaisvaikutteinen kitarariffi, joka kuulosti todella hyvältä. Itse asiassa se kuulosti niin hyvältä, että punk-legenda Agent Orange meinasi haastaa Offspringin oikeuteen, koska heidän mielestään riffi oli pöllitty Bloodstains-biisin (1979) kitarasoolosta. Vaikka väitteessä oli pienenpieni totuuden siemen, se oli silti naurettava. Kuka populaarimusiikkia soittava artisti ei muka lainailisi ja yhdistelisi vaikutteitaan? Agent Orange myös veti maton omien jalkojensa alta ryhtymällä penäämään korvaussummaa heti, kun Offspringin rahahanat aukesivat. Kaikki kunnia Agent Orangelle, mutta mihin jäi punk, pojat?

Jos totta puhutaan, en ole ikinä kuunnellut Come Out And Playn tekstiä ”sillä korvalla”. Niinpä minulle tulikin yllätyksenä, että kappale kertoo lukion jengitappeluista eikä vonkaamisesta, vonkaamisesta tai vonkaamisesta. Yllätyksenä tuli myös se, että biisistä löytyy järkevää tekstiä:

”It goes down the same as the thousand before
No one’s getting smarter, no one’s learning the score
Your never ending spree of death and violence and hate
Is gonna tie your own rope”

Offspring-asteikolla mitattuna aihe on yllättävänkin vakava – ainakin jos sitä vertaa Smash-levyn toiseen singleen Self Esteemiin, joka kertoo tossun alle joutuneesta poikaystävästä. Laulaja-kitaristi Dexter Holland on tosin jälkikäteen vakuutellut, ettei Self Esteem kerro hänestä itsestään, vaan vanhasta kaverista. Joo joo Dexter. Kyllähän sitä VHS-pornoakin ostettiin teini-iässä ”kaverille” eikä itselle.

On pelottavaa ajatella, että Come Out And Playn ilmestymisestä tuli tänä vuonna kuluneeksi 18 vuotta. Miten siitä voi olla niin pitkä aika?! Ja mitä helvettiä siinä välissä oikein tapahtui? Ainakaan en piirtänyt enää yhtäkään pilveä. Mutta tämän lainin tulen luultavasti aina muistamaan:

”You gotta keep ’em separated”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!