Popklassikot 1988

#23 Tanita Tikaram – Twist in My Sobriety

Tanita Tikaram, 18 vee.

Tällä kertaa kyse on kaikkein eniten Äänestä. Tummuudessaan ja pidätellyssä intensiteetissään se tuo mieleen alkusyksyn yöt, kun mitään ei enää näe, mutta kaikkialla on aavistuksia suurista tunteista. Jos sitä ääntä ummikkona kuuntelee, ei sen koskaan uskoisi kuuluvan 18-vuotiaalle hyväosaisen perheen tytölle.

Tietysti kyse on biisistäkin. Se kun on täysosuma: elegantti ja kuuntelua kestävä sävellys, tyylitajuisen vähäeleinen sovitus, arvoituksellinen mutta vahvoja mielikuvia herättävä teksti. Sitäkään ei hevin uskoisi myöhäisteinin tekemäksi, vaikka studiossa hääränneillä Zombies-maestro Rod Argentin kaltaisilla hahmoilla onkin tietysti ollut oma roolinsa.

Kyllähän myöhäisteinit ovat tehneet loistavia biisejä vaikka millä mitoin, mutta yleensä ne ovat tunnemyrskyn hallitsemattomia puuskia ja sellaisina rakastettavia. Twist in My Sobriety on loistobiisien päinvastaista laitaa, täysin kontrolloidusti sitä mitä on.

Englanninaasialainen Tanita Tikaram osui jälkikäteen ajatellen napakymppiin väärässä vaiheessa uraansa: aivan sen alussa. Enää hänestä ei muisteta mitään muuta kuin tämä kappale. En väitä kuunnelleeni Tikaramin koko tuotantoa läpi, mutta olisi jättiyllätys, jos siitä löytyisi mitään likikään näin maagista. Toisaalta hän ei pystynyt myöskään uusiutumaan tavalla, joka olisi herättänyt kriittisemmän kuluttajakunnan kiinnostuksen. Hänen kohtalonaan oli päätyä 80’s-markettikokoelmille, karaokelistoille ja jatkoilla harjoitettavan nostalgian esineeksi. Näin käy, kun lupaava artistitulokas leimautuu liian vahvasti yhteen biisiin.

Mutta ei se ole ainakaan enää surullista, sillä Twist in My Sobriety toimii vuodesta toiseen. Minulle henkilökohtaisesti se on parasta, mitä elegantilla myöhäiskasarimusiikilla on tarjota: ohi Saden, George Michaelin Faith-levyn tai Chris Rean. Komppi kulkee lahjakkaan nuoren naisen itsevarmuudella ja väliosan syntikkateema luo sille haikeaa kontrastia. Soundimaailma on omaa aikaansa, mutta ilman ylilyöntejä.

Jos tekijän ääni ei paljasta hänen ikäänsä, niin ehkä teksti kuitenkin. Se on kauniisti sointuvaa, voimakasta kieltä, mutta hieman epämääräinen. Yhdessä Bolivian köyhiä intiaaneja kuvaavan videon kanssa sille on löydettävissä jonkinlainen konteksti: se tuntuu kertovan nuoren liberaalin länsimaalaisen maailmantuskasta, siitä kun bilettäminen ja kevytmieliset ihmissuhteet annetaan itselle anteeksi lukemalla oikeita kirjoja, tiedostamalla.

Kertoja ei kenties ole itsekään aivan vapaa tästä kehästä, mutta haluaa asettua sen yläpuolelle ja todeta potentiaaliselle kumppanille, ettei tästä ole näin paskassa maailmassa rikkomaan hänen vakavamielisyyttään kovin pitkäksi aikaa.

”From my hands you know you’ll never be
more than twist in my sobriety”

Kovin 80-lukulaista tämäkin. Mutta osasiin purkaminen ei tee Tanita Tikaramin mestariteokselle oikeutta. Se on klassikko juuri kokonaisuutena: kontrasteista rakennettu. Viileydestä ja vimmasta, älystä ja tunteesta, nuoruudesta ja iättömyydestä.

http://youtu.be/0G06mRI8yXw