Popklassikot 1998

#23 Lauryn Hill – Everything Is Everything

N-Y-T-nyt! Hän juoksi pois.

Jos noilla kengillä juoksee, tulee rakkuloita!

The Miseducation of Lauryn Hill ilmestyi vuonna 1998. D’Angelon Voodoo noin kaksi vuotta myöhemmin. Näiden levyjen myötä kummastakin tuli kummallinen yhdistelmä My Bloody Valentinea ja J.D. Salingeriä. D’Angelo protestilihoi. Lauryn Hillin lapsen isyydestä syntyi huhumylly. Ja asiaan liittyi ”spiritual advisor”. Musiikin maailmassa homma menee heti ihan uudelle sekoilun tasolle, kun kuvioon astuu ”spiritual advisor”. Varmaan kaikissa muissakin maailmoissa.

Kumpikaan ei ole vielä saanut mitään järkevää aikaiseksi näiden kahden levyn jälkeen. D’Angelon uuden pitäisi olla valmis, mutta kuten My Bloody Valentinen kohdalla, kannattaa uskoa vasta, kun viimeisen biisin viimeisen nuotin viimeinen kaiku on kuollut korvakäytävääsi.

D’Angeloa en ole koskaan nähnyt elävänä. Lauryn Hillin näin Kirjurinluodossa. Isolle screenille heijastui kuvia elämään kyllästyneestä, ilonsa tyhjiin vuotaneesta silmäparista. Hill oli pukeutunut kesäiseen valkoiseen ja Porissa satoi. Keikka oli paska, jopa jotenkin nihilistinen. Raha oli toiminnan ainoa motivaattori ja lavan eskadroonaa vaivasi raskas marssiväsymys.

Tulin surulliseksi.

Mikään tuosta ei kyllä merkitse mitään Everything Is Everythingiä kuunnellessa. Tämä on gospelia sanan parhaassa merkityksessä, ylistyslaulu elämän kiertokululle, orchestra hit -iskujen tahdittama lohdutuksen sana.

”Roll with cherubims to Nassau Coliseum
Now hear this mixture
Where hip hop meets scripture
Develop a negative into a positive picture”

Ja musiikkivideo edustaa lajia parhaimmillaan. Hienoon oivallukseen perustuva, hyvin tehty ja kekseliäs kuvateos.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!