Popklassikot 1986

#23 Depeche Mode – Stripped

Depeche Mode – Basildonin miehiä.

”Metropolis
has nothing on this
you’re breathing in fumes
I taste when we kiss”

Koska aikuistumisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää popmusiikissa, lienee syytä puhua kypsymisestä.

Helmikuussa 1986 ilmestynyt, Black Celebration -albumia kuukaudella ennakoinut Stripped nimittäin markkeeraa täsmälleen sitä hetkeä, jolloin Basildonin pojista viimein kasvoi miehiä. Oman aikansa se oli ottanutkin, sillä kvartetilla oli takanaan jo neljä albumia ja yksi singlekokoelma, hyviä levyjä kaikki, mutta tähän mennessä jokaista Everything Countsin kaltaista popklassikkoa oli aina varjostanut tukku hapuilevia albumiraitoja sekä People Are Peoplen kaltaisia horjahduksia naiiviuden pientareelle.

Stripped osoittaa jo ensimmäisillä sekunneillaan, että kasvukivut on nyt lopullisesti podettu. Käynnistyvästä moottorista samplattu rytmi käynnistää kappaleen, jolla toinen toistaan jylhempi kosketinkuvio seuraa toistaan, kerrostuu ja kommentoi kumppaneitaan. Kahden ja puolen minuutin kohdalla taustalle levittäytyvät mannerlaatan kokoiset syntikkamatot, joita pitkin Depeche Mode pian tulisi astelemaan stadionien lavoille ympäri maailmaa.

Myös temaattisesti Stripped käänsi uuden lehden yhtyeen historiassa. Edellisinä vuosina Depeche Mode oli edennyt Vince Clarken kynäilemistä purkkapoprallatuksista herkiksi nuoriksi sosialisteiksi, joita yhä enemmän kiinnostivat seksuaaliset fetissit ja perinteisten sukupuoliroolien kumoaminen.

Strippedissä ei kuitenkaan ole kyse riisuutumisesta kuin metaforisessa mielessä: läpeensä teknologisen musiikin säestämässä kappaleessa Dave Gahan yllyttää rakastettuaan repimään yltään sivilisaation kuonan ja kaupunkielämän syöttämät puolitotuudet. ”Let me hear you make decisions without your television”, hän yllyttää tässä mekaanisen uuspakanismin klassikossa.

Berliinissä äänitetty Stripped ei ollut sen isompi hitti kuin muutkaan sen aikaiset Depeche Mode -singlet (Englannin singlelistalla #15), mutta se oli ensimmäinen myllyllinen betonia tulevan suuruuden perustuksille. Kulman takana odottava Black Celebration oli paljastumassa mestariteokseksi, ja bändin visuaalisesta ilmeestä nykypäivään saakka vastannut Anton Corbijn astuisi ruoriin albumin kolmannen singlen A Question of Timen videon myötä.

Aikalaiset muistavat Strippedin myös loisteliaana maksisinglenä, joka sisälsi ylivoimaisen Highland Mixin kappaleesta, uran parhaisiin b-puoliin kuuluvan But Not Tonightin ja kaksi kokeilevaa sampleista uudelleen strukturoitua DM-biisiä Breathing in Fumes ja Black Day.

Se oli 12 tuuman irtiotto Live Aidin jälkeen popin vallanneesta juppihengestä ja itsetyytyväisyyden tilasta, hyvästijättö bändin syntikkapopkollegoille, jotka yrittivät mukautua uuteen aikaan turvautumalla valkoiseen souliin ja aikuisrockiin. Muu maailma oli muuttumassa pastelliksi, mutta Depeche Mode ratsasti kohti omassa horisontissaan levittäytyvää syvintä mustaa.

http://youtu.be/amLw-hTgXAI

BONUS!

Ihmiskunnalle tuntemattomista syistä Rammstein katsoi tarpeelliseksi yrittää pistää täydellisyydestä paremmaksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!