Popklassikot 2000

#23 Alizée – Moi… Lolita

Alizée Jacotey ei jäänyt yhden hitin ihmeeksi. Nyt 28-vuotias ranskalainen on myynnyt edellisillä albumeillaan kultaa muun muassa Venäjällä, Israelissa ja Meksikossa.

Alizée Jacotey ei jäänyt yhden hitin ihmeeksi. Nyt 28-vuotias ranskalainen on myynnyt edellisillä albumeillaan kultaa muun muassa Venäjällä, Israelissa ja Meksikossa.

Ah, Ranska! Ilman tuon eurooppalaisen omahyväisyyden ja terveen itsetunnon rajalla tasapainoilevan sivistysvaltion kansalaisten ylivertaisia luomuksia elämä olisi ankeaa. Ilman patonkia, brie-juustoja, samppanjaa ja burgundilaisrypäleistä valmistettuja viinejä jäisi kovin moni illanvietto vain varjoksi itsestään. Ja millainen olisi muodin ja hajusteiden maailma ilman Coco Chanelin, Christian Diorin tai Yves Saint Laurentin luomuksia? Tokkopa kovin kummoinen.

Joo, joo. Toki ranskalaiset ovat antaneet paljon myös filosofian, taiteen ja politiikan kentille. Vapaus, veljeys, tasa-arvo jne. Mutta nyt keskitytään aistien valtakuntaan, sillä jos jossain, niin eroottisen latauksen nostattamisessa ranskalaiset ovat omaa luokkaansa. Heidän taiteensa ytimeen on ikäänkuin valettu kyky nähdä pienimmässäkin eleessä intohimoa tai haistaa vienoimmankin kukan tuoksussa vihje jostain kiihkeämmästä, sammuttamattomasta halusta.

Tärkeää tässä eroottisten havaintojen ja kohtalokkaan nautinnontavoittelun esittelyssä on tietty porvarillinen turmeltuneisuus ja hyvinvoinnista kumpuavasta vapaudesta nauttiminen. Maan tunnetuimpiin runoilijoihin ja esseisteihin lukeutuva Charles Baudelair kirjoitti jo 1800-luvulla Modernin elämän maalari -kokoelmansa dandyja käsittelevässä tekstissä:

”Ilman rahaa ja joutoaikaa rakkaus typistyy matalamieliseksi irstailuksi tai aviollisten velvollisuuksien täyttämiseksi. Intohimoisen tai haaveellisen oikun sijaan siitä tulee vastenmielinen hyödyke.”

Baudelairen aikaan Eurooppa keskiluokkaistui ja yhä useammalla oli varaa miettiä muutakin kuin hengissä selviämistä. Vapaa-ajan ja varallisuuden lisääntyminen avasivat itsetutkistelun ja elämän eri osa-alueiden arvioinnin valtavan kirjon muillekin kuin aatelistolle, papistolle tai rikkaimmille porvareille.

Baudelair saattoi uskoa, että joutilaisuus ja raha luovat otollisen tilan eroottiselle vapaudelle ja myyttisten intohimojen toteuttamiselle, mutta todellisuudessa juuri vapaa-ajan ja ostovoiman lisääntyminen ovat tehneet seksuaalisista oikuista erikoisimmistakin arkisia kuin paahtoleivästä. Nykyajan seksioppaiden, aikuisten ”lelukauppojen”, keskustelupalstojen ja nettipornon myötä yksi elämän perusasioista, seksuaalisuuden monenkirjava maailma, on kenen tahansa tutkittavissa vähintäänkin fiktion tasolla.

Mutta jos näin on, niin mitä jännittävää tai posket punoittamaan saavaa voivat erotiikan parissa operoivat taiteilijat enää tehdä erottuakseen arjen yläpuolella leijuvina, kohtalokkaina aistillisuuden palvojina?

No leikkimällä tabuilla tietysti. Sillä vaikka erotiikka olisikin typistetty kulutushyödykkeeksi, on olemassa edelleen alueita, joista ei sovi ääneen puhua, tai jos puhutaan, niin ainakin varovaisesti ja suorasukaisuutta paheksuen.

Yksi tällaisista tabuista on nuoressa heräävä seksuaalisuus ja kiinnostus aikuisia kohtaan. Ja juuri tähän tabuun Baudelairen seuraajat Ranskan kulttuurikentällä tarttuivat. Musiikissa Serge Gainsbourg on ehkä tunnetuin näin tehnyt, mutta härskein ja oman aikansa henkeen sopivin suoritus on tämä Alizéen Moi… Lolita, jossa ei ole enää jäljellä tippaakaan siitä hetken oikusta toimimisen tai haaveellisuuden ideaalista, josta Baudelair kirjoitti.

Moi… Lolita on alusta loppuun laskelmoitu ja mietitty lanseerauskappale, jolla vasta 15-vuotiaasta laulajattaresta tehtiin debyyttilevyllään pikkutuhmaa Lolita-poppia huokuva, ja juuri siksi huomiota herättävä seksisymboli. Se on siis kaikinpuolin jo 1800-luvulla alkaneen eroottisen porvarillistumisen tiivistymä, popmusiikin hyödykemäistä luonnetta korostava teos, jonka ihanassa muovisuudessa soi kaikkien nuorten toteutumattomien seksuaalisten haaveiden kaihoinen alavire.

Kappale on oikeastaan vain ranskalaisen viekasta leikkiä, jonka seurauksena erotiikan- ja popinnälkäiset, elämysjanoiset nykyihmiset ryhtyivät tyrkyttämään rahojaan kirkkaana popin taivaalle nousseelle tähtöselle. Baudelair paheksuisi, mutta kaikilla muilla on ainakin videosta päätellen ihan helvetin hauskaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!