Popklassikot 2000

#22 St. Germain – Rose Rouge

Tältä Eurooppa näytti vuonna 2000.

Tältä Eurooppa näytti vuonna 2000.

”’You’re listening to Groove FM.’

Hän-tsäntsäntsäntsäntsäntsäntsän
hän-tsäntsäntsäntsäntsäntsäntsän
hän-tsäntsäntsäntsäntsäntsäntsän
hän-tsäntsäntsäntsän – ’I want you to get together’ – tsäntsäntsän…”

Yksinäinen Audi liukasteli syyspimeällä suomalaisella maantiellä piiskaavassa sateessa. Väsynyt mutta onnellinen nousukauden työstäpalaaja kuunteli edellisenä vuonna aloittanutta jazziin, funkiin, souliin ja muuhun rytmimusiikkiin erikoistunutta radiokanavaa, jolle autoilijalla oli jo vuosia ollut krooninen pula. Kuinka miellyttävää olikaan kertoa pariskuntailloissa kuuntelevansa Groovea ja saada osakseen kultturellin, muttei kuitenkaan snobin maineen.

Nyt kanavalta soi jälleen kerran ranskalaisen St. Germainin, oikealta nimeltään Ludovic Navarren, nu jazz/house-hitti Rose Rouge, jonka monotonisen ride-kompin, puhallinsoolot ja säästeliäät ”I want you to get together/ Put your hands together one time” -säkeet autoilija oli kuullut jo aamulla töihin mennessään. Tämä ”sattuma” ennakoi sitä soittolistansa puhkisoittavaa bulkkikanavaa, joksi Groove oli muuttuva, mutta autoilijaa se ei haitannut. Hän nyökytti päätään biitin tahdissa ja hymyili ajatellen: ”Tältä Eurooppa saundaa, beibi.”

Hän siirtyi mielikuvissaan Saksaan, frankfurtilaiseen design-hotellin aulaan, jonka viehättävästi sisustetuun interiööriin kiemurteli Bang&Olufsenin kaiuttimista Rose Rougen viettelevän punainen ruusu. Hipstereistä, lähiruoasta tai tyylikkäästä kierrätyksestä ei ollut tietoakaan. Vuoden 2000 tyyliniekka osasi kuluttaa!

Nytkin hotelliaulan nahkanojatuoleilla istuskeli hyvin leikatuissa puvuissaan saksalaisia ja ranskalaisia uusjuppeja, digitaalisen murroksen karkeaharjaisia salonkileijonia. He naureskelivat pikkutuhmille kuvaviesteille, joita lähettivät toisilleen Nokian 3000-sarjan puhelimilla, joissa oli wap-ominaisuus. Iloista seuruetta saapui tervehtimään juuri Helsingistä business-meetingiin saapunut suomalaisen tietotekniikkafirman edustaja. Hän kaivoi korvistaan minidiscin nappikuulokkeet, jotta voisi heittää small talkit tuttaviensa kanssa. Minidiscilleen hän oli ladannut juuri ilmestyneen St. Germain Tourist-albumin, joka tulisi myymään neljä miljoonaa kopiota maailmanlaajuisesti.

Tietotekniikkafirman edustaja oli varma kosmopoliitista musiikkimaustaan, mutta koki kirvelevän imagotappion, kun seurueen ranskalainen jäsen kaivoi Armani-takin povitaskustaan Creativen Nomad Jukebox mp3-soittimen, jolla oli peräti 6 gigabittiä kovalevytilaa. ”Are you still listening to minidisc”, hän naurahti.

Tietotekniikkafirman edustaja mumisi tahmean vastauksen, nyökkäsi happamena seurueelle ja vetäytyi perässävedettävän matkalaukkunsa, joka on erittäin kätevä, jos lentää paljon, kanssa hotellihuoneeseensa nauttimaan viivan kokaiinia aperitiiviksi ennen siirtymistä Frankfurtin parhaaseen japanilaisravintolaan client-illalliselle.

Tällä välin Bang&Olufsenin kaiuttimista soljuva Rose Rouge saavutti lakipisteensä, kolmen minuutin ja 54 sekunnin hetken, jolloin joka iskulla lyövä basso muutti kappaleen entistä selvemmin lounge houseksi. Hotelliaulan salonkileijonat hymyilivät kuullessaan uuden pulssin biitissä. He tilasivat viskit ja pullollisen norjalaista Voss-vettä Master Cardiensa yhteisellä tilivaluutalla.

Ajatella! Kahden vuoden kuluttua ranskalaisilla ja saksalaisilla olisi sama käteisrahakin. Mikseivät norjalaiset lähteneet mukaan tähän nerokkaaseen kansainväliseen yhteisöön, josta nuorelle, röyhkeälle yksilölle avautui rannaton ja autuas tulevaisuus? Here is money to be made! La vie en rose! Onhan norskeilla öljyä, mutta katsotaanpa vain kymmenen vuoden päästä, kuka nauraa viimeksi. Haha, die norwegischen Dummköpfe!

”Hän-tsäntsäntsäntsäntsäntsäntsän
hän-tsäntsäntsäntsäntsäntsäntsän
hän-tsäntsäntsäntsäntsäntsäntsän
hän-tsäntsäntsäntsän – ’I want you to get together’ – tsäntsäntsän…”

”You’re listening to Groo…”

Audin valot sammuivat. Jäi pimeys ja sateen ropina. Hiekkalaatikko tulvi. Keinujen tangot ruostuivat. Syvä huokaus. Avain ei olisi halunnut sopia Abloy-lukkoon.

”Moi!?”

”Kävitkö kaupassa? Lassella on taas kuumetta.”

http://www.youtube.com/watch?v=Nunsr0RCQNM