Popklassikot 1982

#22 Orange Juice – Rip It Up

Edwyn Collins ja lantringit.

Pari vuotta tässäkin sarjassa käsitellyn Falling and Laughing -debyyttisinglensä jälkeen Edwyn Collinsin keulakuvittama skottibändi Orange Juice ehtinyt muuttaa muotoaan rankasti.

Kesken debyyttilevynsä You Can’t Hide Your Love Foreverin nauhoitusten se myi itsensä ja vaihtoi budjetillisista syistä Postcard Recordsilta Polydorille.  Pari vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Rip It Up -kakkoslevyyn mennessä puolet nelikon jäsenistöstäkin oli vaihtunut ja musiikkiin oli pakkautunut entistä enemmän motown-sävyjä.

Rip It Upin ensisingle I Can’t Help Myself oli kaupallinen floppi. Simon Reynoldsin post-punk-historiikille pääfraasinsa lainannut levyn nimibiisi paikkasi tilannetta tehokkaasti ja nousi brittilistan kahdeksanneksi, mikä oli Orange Juicen paras noteeraus ikinä.

Ja voi miten hienosti Rip It Up sen tekeekään. Kappaleen elementit ovat niin kohdallaan, että on parhausteknisistä syistä täysin paradoksaalista, että biisi onnistuisi olemaan enemmän kuin osiensa summa.

Brittipopin kaunein poika Edwyn Collins vie morrisseymäisen voihkinnan pidemmälle kuin itse Moz ikinä. Funkrytmit ovat kuin suoraan Talking Headsilta, ja kaikki nojaa täydellisyyttä hipovan kitarakoukun ja hölmistyttävän bassosoundin varaan.

Aluksi Rip It Upin sentimentaalisuus vaikuttaa Orange Juicelle tyypilliseltä epäonnistuneelta ihastumistarinalta, tällä kertaa muotoa ”haluan aina jonkun, jota en voi saada, mutta lopulta päätän, etten edes halua.”

Collins näkee surkimukselta vaikuttavan hahmon sateessa, muttei uskalla tehdä asialle mitään  – tietenkään, ujo kun on. Silti sydän vavahtelee ja pienimmätkin tunteet nousevat kontrolloimattoman suuriksi. Sama tendenssi kuuluu muutenkin Orange Juicen biiseissä vahvana, mihin pohjaa koko bändin asema nynnypop-pioneerina.

C-osassa kaikki asettuu kontekstiinsa, kun tuolle hahmolle annetaan sielu ja tausta. Collins suurena Buzzcocks-fanina siteeraa ensin bändin vuoden 1976 Spiral Scratch -ep:n Boredom-biisin kertosäettä

”You know me I’m acting dumb-dumb
You know this scene is very humdrum”

Seuraavaksi hän nimeää Boredomin suosikkibiisikseen, ja koko referenssi kruunataan biisin kömpelön kitarasoolon kömpelöllä matkimisella.

”And my favourite song’s entitled ’Boredom’”

Yhtäkkiä koko kappale onkin suunnattu Boredomin epäonnistuneelle protagonistille, joka kuvailee itseään ja samalla koko punkia genrenä tulevaisuudettomaksi has-beeniksi, jolle Collins ei vain ole rohkaistunut välittämään tätä rip-it-up-and-start-again-skarppausvaatimustaan ennen viimeistä kertosäettä.

I said rip it up and rip it up and rip it up and rip it up and rip it up and start again

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS: Tästä vielä se Buzzcocksin Boredom 66 nuotin kitarasooloineen, koska te olisitte googlanneet sen joka tapauksessa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!