Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#22 Mike Skinner

Mike Skinner tarjoili esikoisalbumillaan "alkuperäistä merirosvomateriaalia".

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Katujen runoilijat Andy McCoy ja Dave Lindholm kiertävät Suomea syyskuussa.

Jos helmikuinen Computers and Blues jäi The Streetsin viimeiseksi albumiksi, kuten Mike Skinner itse väittää, jätti hän hemmetinmoisen perinnön popmusiikin historiaan. The Streetsin viiden albumin kokonaisuus on vertailukelpoinen kenen tahansa aikalaisen julkaistun tuotannon kanssa.

Skinnerin päätös lopettaa siksi, ettei The Streetsillä ole hänen mielestään enää uutta annettavaa, kuvastaa hänen koko uraansa popartistina – ja on ajatus, jonka soisi pullahtavan monen muunkin tähden päähän. Yhtä lailla yöllisen kebabjonon tapahtumia kuin universumin syntyä lyriikoissaan käsitellyt Skinner on aina ollut popmusiikin maailmassa uniikki yksityisajattelija.

Ensinnäkin: Skinnerin omalaatuisella flow’lla pelaavaa puhelaulua (paino sanalla ”puhe”) ei ole kukaan rohjennut edes yrittää matkia. Toisekseen: muiden samalta garage-pohjalta ponnistaneiden artistien urat ovat jääneet kananlennoiksi The Streetsin laajentaessa ilmaisuaan uusien sävyjen avulla Skinnerin elämänvaiheita ainutlaatuisesti peilaten. Kolmanneksi: chav-sukupolven hovirunoilijaksikin kutsuttu Skinner on brittiläisen musiikin kiitetyin lyyrikko sitten hapannaamanero Morrisseyn – ja ansiosta. Hänelle ovat velkaa korkojen kera uuden kerronnallisen sanoittajasukupolven kärkinimet Plan B:stä Lily Alleniin ja Arctic Monkeysin Alex Turneriin.

Esimerkiksi Skinnerin sopusoinnussa elävästä huumorintajusta ja humaanin darwinistisesta maailmankuvasta voi napata vaikka seuraavan kertosäkeen Everything Is Borrowed -albumilta:

”It’s not Earth that’s in trouble /
it’s the people that live on it, no no /
Earth’ll be here long after /
We’ve all gone the way of the dodo”

Skinnerillä on tarinankerronnallisten lahjojensa lisäksi harvinainen taito välittää musiikissaan eletyn makuisia tunnetiloja – oli kyse sitten debyytin haikeanonnellisesta rave-oodista Weak Become Heroes tai toissalevyn lämpimän filosofisesta On the Edge of a Cliff -kappaleesta.

Lisätään siihen vielä Skinnerin kekseliäät kokeilut nettisivustonsa, podcastien, sosiaalisen median ja videokerronnan kanssa, niin muodostuu kuva monipuolisen lahjakkaasta, uteliaasta ja epätavallisesta popartistista, josta varmasti kuullaan vielä – oli muoto sitten elokuva, proosa tai vaikka soundtrack-musiikki.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
The Streetsin esikoisalbumin hitti Let’s Push Things Forward kirvoitti vertailuja The Specialsin kaltaisiin britti-skan suuruuksiin.

Bonus!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Mike kävelee Englannista Etelä-Ranskaan.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress