Popklassikot 1995

#21 Rancid – Time Bomb

Rancid, asiaankuuluvasti mustavalkoisena.

Tutustuin skedepunkiin varsin myöhään, toisin kuin coolit kaverini. Green Day iski Dookien myötä, The Offspring avautui Smash-albumin avulla ja pikkusiskolta lainaamani …And Out Come the Wolves sai minut rakastumaan Rancidiin. Näinpä olin missannut The Offspringin Lepakon-keikan, ja Rancidkin oli kuulemma vain Operation Ivyn paska versio. Mutta väliäkö tuolla, kapinoivan keskiluokkaisen kakaran oli helppo hoilata kännissä Time Bombia.

”Black coat, white shoes, black hat, Cadillac
We are building a time bomb”

Myöhemmin sitten selvisi, että Lars ja Tim raakkuivat mikkiin ihan jotain muuta:

”Black coat, white shoes, black hat, Cadillac
The boy’s a time bomb”

Punk-bändiksi Rancid ei ole koskaan ollut kovin poliittinen, eikä tässäkään kappaleessa voitu pahoin muovilelujen keskellä. Nenä on juuri ja juuri viemärikannen yläpuolella, eikä käytöstä sanele nahkaan sidottu kirja vaan selviytymisvaisto.

”Like a cat 15 years old take him to the youth authority home
First thing you learn is that you got to make it
In this world alone”

Bändi on ammentanut nuhruisten asfalttiyhteisöjen elämästä vuodesta toiseen, ja onhan kundeilla siitä ihan omakohtaistakin kokemusta. Matt Freeman kyllästyi katsomaan kadulla asuneen Armstrongin hukkumista pulloon, ja ratkaisuksi perustettiin Rancid.

Time Bomb on bändin monen muun kappaleen tapaan sen verran loppuun asti tuotettu ja tehokas, ettei siitä voisi jättää mitään pois. Esimerkkinä vaikka erittäin tunnistettava neljän sekunnin alku kitarariffeineen, jossa Brett Reed paukuttaa kaksin käsin kannujensa peltejä ja naps, saman tien kappale alkaa nakuttaa tasaiseen tahtiinsa kuulija mukanaan. Kipakka tanssittaja pistää kaljat läikkymään hetken, kunnes törmää minimalistiseen kitarasooloon. Kokonaisuuden kruunaa The Slackersissä vaikuttavan Vic Ruggieron urkutyöskentely, jota ilman teos jäisi mehukatti-purkin pohjien päähän loistavasta.

Aiheensa lisäksi Time Bombissa on paljon muitakin Rancidin tavaramerkkejä, kuten kappaletta hyppyyttävä, poukkoileva basso-kuvio sekä katukollien Armstrongin ja Frederiksenin sähisemä kertosäe. Vaikka bändi on imenyt äidinmaitonsa amerikkalaisesta punkista, suurimmat keesipäiden fanituksen kohteet löytyvät 1970-luvun Englannista. Pyörivien mustien kiekkojen keskustoja ovat koristaneet ainakin kirjainyhdistelmät The Clash, UK Subs ja The Specials. Ska-vaikutteista huolimatta nelikko jätti torvet muille bändeille, keskittyen karumpaan ja riisutumpaan riehumiseen.

Itse asiassa …And Out Come the Wolves on lähes täydellinen punk-levy. Maxwellmurdereineen ja rubysohoineen se on tarttuvien ja tehokkaiden biisien perhepakkaus, jossa ei ole lähdetty pujottelemaan yksittäisiä koukkuja, vaan troolaamaan tiheällä verkolla, kaikuluotain laulaen ja talismaanit kaulassa kolisten.

Rancid erosi aikalaisistaan monessa suhteessa. Se ei syyllistynyt keskenkasvuisiin sanoituksiin, eikä pukumiesten ilmestyessä kuvioihin hypännyt ensimmäiseen kahisevalla täytettyyn sänkyyn. Bändi ei myöskään kahlinnut musiikkiaan trendien orjana tiettyyn aikakauteen, vaan kappaleet kestävät kuuntelua vielä tänäkin päivänä. Vai miten on? Saisiko Pretty Flyn (for a White Guy) sinut riehaantumaan tanssilattialle vai nousisivatko polvet kohti kattoa mielummin Time Bombin tahdissa?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Rancidin Let’s Go -albumin Motorcycle Ride -kappale alkaa tismalleen samoilla säkeillä kuin Time Bomb.

”If you want to make the move
Then you better come in
It’s just the ability to reason
That wears so thin”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!