Popklassikot 2000

#21 Broadcast – Come On Let’s Go

Lähtee: än yy tee – nyt.

Lähtee: än yy tee – nyt.

Näppäriä kirjapölyn hajuisia singlejä 1990-luvulla julkaissut Broadcast levytti ensimmäisen kerran kunnolla vuonna 2000 Warpille. The Noise Made By People on täynnä niin täydellisesti 1960-luvun psykepopista imitoituja rumpu- ja bassosoundeja, että ne tuntuvat autenttisilta eivätkä vuonna 2013 kuulosta miltään muulta kuin Broadcastilta. Paitsi hieman päänsäryltä, josta ei oikeastaan halua eroon, koska senkään sointumodulaatioita ei voi olla seuraamatta.

Vapaimpina hetkinään Broadcast pakeni jo ensilevyllään alitajuntaan ja muodottomuuteen. Tavallaan se ennakoi kymmenen vuotta myöhemmin puhjenneen metatasohyppelypop-buumin, josta voimme syyttää angloamerikkalaisten taideyliopistoalumnien reality bites -valaistumisia. Broadcastissa tuntui jo vuonna 2000 soivan aina menneiden, nykyisten ja tulevien radiolähetysten kohina ja ohjelma samaan aikaan.

Come On Let’s Go jopa kirjaimellisesti flirttailee 1960-lukulaisen tyttöpopin suuntaan – sen jossa tanssitaan rivissä jalkapohjat paikoillaan, heilutetaan käsiä ympäri ja yritetään näyttää tikkarilta ja leivokselta samaan aikaan. Erotuksena on vain se, että Come On Let’s Gossa on kyse ihan oikeasta rakkaudesta, johon ei tarvita mitään muuta:

”If you want I’ll compensate
If you over estimate
So there’s nothing left to fear
You won’t be alone
You know who to turn to”

Kertoja on paras ystävä, joka osaa vartti juhliin tulon jälkeen kenenkään muun huomaamatta, vain sinulle, nielaista kaikilta jo unohtuneen tarinansa lopuksi:

”What’s the point in wasting time
On people that you’ll never know
Come on let’s go”

Hän tietää paremmin ja haluaa pelkkää hyvää ja muualle, ehkä vähäksi aikaa lukemaan hiljaa jotakin. Ja pitää naamansa ilmeen vastakohtana aivan kuin Trish Keenan kappaleen videolla. En osannut katsoa sitä kuin parikymmentä sekuntia. Syyn voi halutessaan lukea täältä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!