Popklassikot 1996

#20 Tool – Stinkfist

Haistaisitko Sinä näiden miesten nyrkkejä?

Haistaisitko Sinä näiden miesten nyrkkejä?

Maynard James Keenan on aina puhunut höpökultin ympäröimästä yhtyeestään työkaluna, jolla selvittää ja saavuttaa asioita. Usein ne asiat liittyvät ihmismielen syviin onkaloihin: identiteettiin, sieluun, häpeään, vihaan, rakkauteen. Seksuaalisuuteen.

Toolin musiikissa pyörivät toistuvina motiiveina vahvat seksuaaliset elementit, joihin jo sen nimi tietenkin viittaa. Tool on slangitermi kyrvälle, ja kyrpiä Toolin musiikki on täynnä.

Aina eivät kyrvätkään riitä. Æniman avauskappale Stinkfist kertoo Romeosta, joka penetroi Juliaansa nyrkillä. Musiikillisesti kyseessä on jossain vaihtoehtometallin ja progen välimaastossa kikkailevalta yhtyeeltä harvinaisen suoraviivainen ja tarttuva kappale, jonka sanoitukset ovat monitulkintaisia, mutta välttävät itsetarkoituksellisen temppuilun. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että biisi käyttää keskeisenä metaforanaan fistingiä.

Kappaleen kertoja vaatii rakkaaltaan ehdotonta luottamusta – parisuhteen ja terveen seksielämän edellytys – mutta ei ole motiiveiltaan puhdas. Siihen aktiin, jota Stinkfist kuvaa, liittyy itsekkyyttä, moraalista ambivalenssia ja nihilismiä. Akti johtaa äärimmäiseen ruumiilliseen kokemukseen, toisen fyysisen tilan haltuunottoon ja häpäisyyn. Siihen ei liity turvasanoja eikä kahdenkeskeistä kunnioitusta. Jäljelle jää tyhjä olo, sekä kysymys: mitä sitten?

”Something kinda sad about
The way that things have come to be
Desensitized to everything
What became of subtlety?”

Stinkfist on omalla erityisellä tavallaan oodi hienovaraisuudelle, elämän pienille kauneuksille ja niistä nauttimiselle. Sen työkalut ovat kuitenkin siitä pakista, joka on varustettu kovilla ja terävillä shokkivehkeillä. Viisi minuuttia ja yksitoista sekuntia brutaalia väkivaltaa, jonka ainoana motiivina saada aikaan tunnereaktio. Päämäärälle alisteisia ovat kaikki kysymykset moraalista tai oikeudenmukaisuudesta.

Käden hivuttautuessa hiljalleen syvemmälle anukseen Keenan kysyy: kuinka tämä voi olla merkityksellistä, jos en kykene tuntemaan mitään? Jos fisting – joka on luottamuksenosoituksen ja yhteisen kunnioituksen korkeimpia muotoja – onkin vain viimeinen yritys merkityksellistää omaa ihmissuhdetta ja olemassaoloa, mitä voi enää tehdä, kun sekään ei toimi?

Stinkfistin projisoimassa penetraatiossa on traagisia elementtejä. Kertoja uppoaa sentti sentiltä syvemmälle kumppaninsa rektumiin vain huomatakseen, ettei siitä rakkaudesta ja siitä ihmisyydestä, joka joskus teki tästä kaikesta taistelemisen arvoista, ole jäljellä kuin ontto kuori. Siinä vaiheessa kannattaisi vaihtaa vaikkapa Fleshlightiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!