Popklassikot 1985

#20 The Replacements – Swingin’ Party

Paul Westerberg tarjoaa empaattisen olkapään niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

”Bring your own lampshade, somewhere there’s a party
Here it’s never endin’, can’t remember when it started
Pass around the lampshade, there’ll be plenty enough room in jail”

Miksei The Replacements R.E.M.:n tavoin noussut lopulta maailmanvalloittajien joukkoon? Voimme katsoa todennäköisesti Budweiser-tölkin suuntaan. Toinen vaihtoehto on vilkaista Paul Westerbergin kappaleissa esiintyvää tematiikkaa ja empatiaa, jotka kohdistuvat nimenomaan oman elämänsä häviäjiin.

Swingin’ Party on käsi kädessä veljiensä – raivokkaamman Unsatisfiedin, viskihyllyn tyhjentävän Here Comes a Regularin ja vielä masentuneemman Sixteen Bluen – kanssa. Meluisimmat serkukset Bastards of Young, Hold My Life ja Left of the Dial eivät myöskään omillaan tunnu pärjäävän.

Suku on pahin: Westerbergin sisäiset lapset ovat homogeeninen joukko synkistelijöitä, joiden ainoa mahdollisuus on laulaa ja juoda pitääkseen pimeyden kauempana. Yöt ovat kovin pitkiä, mutta menevät silti päiviä nopeammin ohi.

Auringonlaskun aikaan ”juhlat” taas alkavat. Mutta näissä karkeloissa höyhenet ovat liian painavia nostaa, omat mieltymykset ovat unohtuneet hyväksynnän tarpeen alle ja aikuisuuden vaatimuksille alistettu superego osoittaa sormella pää painuksissa ja silmät turvonneena laulelevaa Paul-parkaa.

Päätä silittelevä, kevyesti keinuva akustinen tausta tekstiin yhdistettynä on ainoa asia koko kappaleessa, joka suuntaa minnekään tulevaisuutta muistuttavaan päin: tällä reseptillä myöhemmät surkuttelijat tekivät grungea ja emoa, kovin vaihtelevin tuloksin.

”Pound the prairie pavement, losin’ proposition
Quittin’ school and goin’ to work and never goin’ fishin’
Water all around, never learned how to swim now”

Vastuun kirous, ennen kuin sellaiseen on valmis, kutoo hämähäkinseittiä kertojan ympärille. Siipiä ei voi liikuttaa ja ilman seittiäkään ne tuskin kantaisivat alla olevaa rotkoa kauemmaksi. Pakopaikka tältä kaikelta löytyy vain 7-11:n juomahyllyltä löytyvän pullon suusta alas kulkemalla, kerta kerran jälkeen. Minnesotan preeria ei ole paikka, jossa levoton henki selviää emootion kitkasta ilman ulospääsyä.

Se mitä ei kerrota herättää eniten kysymyksiä: Kukas tämä toinen pelkuri on? Joku, jonka kohtalo on asettanut samaan asemaan, tunnelukkojen ja pelon sähköistämän Faradayn häkin linnuksi? Manillaköysi kietoutuu nuoren sielun aortan ja keuhkovaltimon ympärille tasaisesti puristaen.

”If bein’ afraid is a crime, we hang side by side
At the swingin’ party down the line”

Kappale tuo yhteen reflektoivan hirsipuuhuumorin (sic) kautta Replacementsin syvimmän olemuksen vielä sukuaankin paremmin: aidosti empaattista olkapäätä niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Swingin’ Party on luuserimusiikkia luusereille, mutta varustettu niin pitkillä lonkeroilla, että on helppo muistaa omatkin epäonnistumisensa vuosien varrelta sen verran elävinä, että nyt janottaa. Missä olueni ja lampunvarjostimeni on?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!