Popklassikot 1991

#20 The Prodigy – Everybody in the Place

Prodigy ennen parturissa tapahtunutta kammottavaa onnettomuutta

Tätä on mun rock’n’roll.

Everybody in the Place (Fairground Mix) halkeilee omasta energiastaan ihan ensi tahdeista lähtien. Riffit ovat totaalisen palikkapäisiä ja toimivat kuin junan vessa ennen VR:n uudistuksia. Vielä nyt, 41-vuotiaana, biisi ajaa hyppimään seinille viimeistään 46 sekunnin kohdalla kun ensimmäinen elastinen synabreikki tippuu varpaille. Parhaalta ikuisuudelta tuntuvan noin 30 sekunnin jälkeen virvelisäksätys ja kupliva basso räjäyttävät pään.

Mut mä vain pogoon kunnes kuolen.

Prodigy on ajatonta musiikkia. Bändi operoi aika pitkälle Essexistä käsin, jossa ei tarvinnut välttämättä eteläisemmän Englannin turbonopeudella pyörivästä trendihyrrästä välittää. Prodigy keskittyi rokkaamiseen:  kovimmat biitit, parhaat bassolinjat ja kovaäänisin soundi. Tanssiminen, huumeet, viina, naiminen… Liikkeellepanevia voimia aikojen alkuhämäristä.

Uusille konemusan pariin tiensä löytäneille sukupolville sen asema lienee  samanlainen kuin Black Sabbathin tai Motörheadin nuorten hevarien silmissä. Prodigy ei ole jäänyt möhömahojen nostalgia-aktiksi kuten niin moni aikalaisensa. Klassiseen tyyliin Prodigyn nerous oli sinkkuvetoista.

Näin tämän videon jollain taivaskanavalla 1991-92 talvella ja olin myyty. Varsinkin tanssityyli kolahti. Muutenkin videossa on aivan mahtava tekemisen ja rakkauden meininki. Muutin seuraavana kesänä vuosikausiksi Seattleen, jossa usein yritin jostain syystä vakuuttaa 10 vuotta vanhhemmille teksasilaisille, oklahomalaisille ja idaholaisille country-bändikavereille, että tämä kama on rockia. Yhdysvallat oli muutenkin 90-luvulla konemusiikin kehitysmaa. Prodigysta en kuullut mitään tuon yhden sinkun jälkeen ennen kuin Fat of the Land räjäytti pankin Jenkeissä. Siinä vaiheessa olin jo siirtymässä takaisin vanhalle mantereelle ja löysin kaiken ne ihanuudet jotka bändi oli tuottanut Everybpdy In the Placen ja Smack My Bitch Upin välissä. Ja sitten seurasi vielä rikollisen aliarvostettu Always Outnumbered, Never Outgunned.

Kuolematon klassikkobändi.

http://www.youtube.com/watch?v=UKmhlA2S2KU

BONUS!

Haluatko oppia tanssimaan kuin Leroy Thornhill? Minä ainakin haluan!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!