Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#20 Owen Pallett

Owen Pallett haluaa olla dungeon masterisi.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Pakotettiinkohan Owen ja Patrick Wolf molemmat lapsena viulutunneille?

Aluksi olin vähän epäluuloinen: Owen Pallettin nerous ei näin hitaammalle välttämättä aukea pelkällä levyltä kuuntelulla. Mutta jos altistui todistamaan miestä livenä, oli mahdoton olla lankeamatta loitsun uhriksi.

Pallett hallitsee täydellisesti muiden muassa Bad Seedsistä tutun Blixa Bargeldin nykyään suosiman kokeellisen musiikin tekniikan, jossa soittaja nauhoittaa pätkän omaa luritteluaan, laittaa tämän soimaan uudelleen ja uudelleen, soittaa lisää luupin päälle, nauhoittaa uuden pätkän, ja niin edelleen, kunnes yhdellä ihmisäänellä, kitaralla tai Pallettin tapauksessa viululla on luotu kokonainen orkesteri.

Temppu on vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta on ällistyttävän vangitseva, jos sen hallitsee. Ja Pallett hallitsee, paremmin kuin kukaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Mutta Pallett on enemmän kuin yhden tempun taikuri. Pallett on nörttiyden suuri veisu, mies jonka levyltä löytyy kappale Adventure.exe, joka samaan aikaan tekee kunniaa muinaiselle seikkailupelien genrelle, koko unohdetun lajin ensimmäiselle pelille, ja ikivanhalle PC-tietokoneiden tiedostojärjestelmälle. Tunnetuimman projektinsa, Final Fantasyn, nimenkin hän lainasi suositulta japanilaiselta roolipelisarjalta.

Kuin roolipelin pelinjohtaja – dungeon master – värvää Owen Pallett kuulijan vieraaksi omaan taianomaiseen maailmaansa. Mutta muskelibarbaarien ja vähäpukeisten naisten sijaan Pallettin fantasiamaailma on mutkikkaampi, omalla kierolla tavallaan todenmukaisempi.

Erään kappaleen päähenkilön roolin vetää nuorukainen, joka polttaa kulmakarvansa manattuaan esiin tulisen hevosen, minkä jälkeen yöhaltijarakastaja opettaa tämän juomaan shampanjaa, eikä pian edes muotipiirien suosikkipoika Hedi Slimane riitä tyydyttämään kertojan tarpeita. Rauhallista kylää ilmeisesti uhkaavat luksusasuntoja kaavailevat grynderit. Tai jotain sinne päin.

Tietysti kaikki tämä kuulosta melko päättömältä. Mutta hyvän tarinankertojan taidonnäyte onkin harhauttaa kuulija mielikuvitusmaailmaansa, oli se kuinka järjetön tahansa. Temppu on haasteellinen, ja jokaisella kertojalla on omat, tarkoin vahdatut ässät hihassaan. James Cameron turvautuu massiivisiin dollarivarantoihin ja Hollywoodin huikeimpiin efektimiehiin, mutta Pallett pärjää viululla ja efektipedaalilla.

Loppujen lopuksi kappaleet kertovat yleensä parisuhteista. Tämä on hyvän tarinankertojan toinen tunnusmerkki: olipa tarina kuinka outo tahansa, kertoo se oikeastaan jokaisesta meistä, arkipäiväisestä elämästä. Ja mikäpä voisi olla osuvampi ympäristö teinipojan haparoivan sukupuolisuuden tutkailuun kuin varhaisten fantasiapelien naiivin seksuaalinen maailma?

Takavuosien roolipelien maailmaan kuuluivat myös melko yksiulotteisen moraaliset roolit: näillä mittareilla Pallett on aina ollut hyvien puolella. Jos hän onkin lainaillut melodioita muun muassa Super Mario Bros -peleistä, on miehellä itsellään ollut poikkeuksellisen huono tuuri kappaleidensa tekijänoikeuksien kunnioittamisen suhteen. Biisejä ovat ”lainailleet” varsin epäselvin ehdoin muun muassa teleoperaattori Orange ja Wiener Stadtwerke.

Sankarimme sen sijaan lahjoitti Orangelta lopulta saamansa rahat Lääkärit ilman rajoja -järjestölle ja kuumotteli Stadtwerken kustantamaan omat festivaalinsa. Niin ikään He Poos Cloudsin tuottamat palkintorahat mies käytti nousevien bändien tukemiseen.

Niin, ja kai sekin pitää mainita, että Pallett hoitelee viuluja Arcade Firen ja noin tuhannen muun suosikkibändin levyillä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress