2000-luvun kotimaiset pophelmet

#2 Ultramariini – Elohopeaa (2003)

Säv / San: Ville Aalto

Matti Johannes Koivu ylsi 2000-luvun kotimaisten popklassikoiden listallamme omillaan sijalle 23. (Kuva: Tomi Palsa)

Kuin vanha kaveri soittaisi pitkästä aikaa.

”Vuoksesi, olen aina huolissani
vaikka se, mikä virtaa suonissasi
ei ole verta, se on elohopeaa”

Ihmiset halveksuvat usein upeiden pop-kappaleiden kirjoittajia. Täydellisyyttä hipova pop-kappale on nimittäin siinä mielessä häkellyttävän ristiriitainen otus, että mitä tehokkaampi se on, sitä itsestäänselvemmältä se tuntuu. Riippumatta siitä kuinka monimutkainen ja sivistynyt sävellys ulkokuoren alla on.

Ultramariinin Elohopeaa on juuri tällainen kappale. Se kampeaa itsensä ihosi alle jo kertosäkeen ensimmäisellä toistolla; tuntuu siltä kuin olisit kuullut sen miljoona kertaa aiemminkin. Kuin vanha kaveri soittaisi pitkästä aikaa.

Tavallaan se vähän myös ärsyttää. Samalla tavalla kuin neuroottista teiniromantikkoa ahdistaa, jos orastava parisuhde loksahtaa kohdalleen ilman draamaa ja säätöä. Nautinto ilman työtä ja tuskaa pelottaa. Voitko luottaa tunteeseen, jonka synnyttäminen sujuu tuskitta?

Tunteellista rajapintaa kappaleesta kuitenkin löytyy yllin kyllin. Klassisen ylevä kertosäemelodia pyyhkäisee jalat alta ja sanoitusten kuvaus riippuvuudesta ja ulkopuolisuudesta on tarpeeksi tarkka välttääkseen geneerisyyden, mutta tarpeeksi abstrakti ollakseen sovellettavissa lähes kenen tahansa elämään. Näistä osista syntyy se tuttuuden tunne, joka on jokaisen hittibiisin peruselementti. Kuin taitava selvännäkijä, ne kertovat meille juuri meidän elämästämme kertomatta juuri mitään täsmällistä.

Ultramariinia julkaisee kosketinsoittaja Tuomas Ilmavirran M.dulor-levymerkki. (Kuva: Tomi Palsa)

Elohopeaa sekä Ultramariinin ura yleisesti on samalla muistutus musiikkimaailman oikukkaasta luonteesta. Vaikka jo pelkästään tämän kappaleen meriiteillä yhtyeellä pitäisi olla kanonisoitu asema suomalaisen pop-musiikin suuressa kirjassa, se uhkaa jäädä tuherretuksi lyijykynällä marginaaliin.

Toki me Nuorgamin kevytnepotistisessa universumissa kehtaamme nostaa yhtyeen ja kappaleen ansaitsemalleen jalustalle, mutta hyvästä alkumomentumista huolimatta Ultramariinin ura ei ikinä noussut ansaitsemalleen tasolle. Vaikka yhtye tehtaili urallaan vahvan nipun biisejä, jotka olisivat ansainneet paikkansa tällä listalla, ellei Elohopeaa suvereenisti dominoisi niitä yhtyeen katalogissa.

Toivottavasti tulevat sukupolvet löytävät yhtyeen musiikillisen aarreaitan ja arvostavat sitä omaamme paremmin. Tämän komeammaksi ei nimittäin haikea suomenkielinen pop-musiikki yksinkertaisesti tule.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kappaleen isä Ville Aalto:

”Yhtyeemme tunnetuin ja eniten radiosoittoa saanut kappale oli vähällä jäädä pois esikoislevyltämme. Elohopeaa tuntui meistä Juuri ja juuri olemassa -levyä tehdessä pilatulta, liian vanhalta laululta. Olihan se julkaistu jo pari vuotta aikaisemmin ep:llä demomaisena ja minun laulamanani versiona ‒ Matti ei tuolloin kuulunut yhtyeeseen. Kappaletta ei muistaakseni koskaan julkaistu edes promosinglenä, vaan sitä soittaneet radiot nappasivat sen soittolistoilleen suoraan albumilta. Taiteellinen vapaus ja itsesabotaasi ovat todistettavasti lähisukulaisia.”

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

17. helmikuuta 2003 – Suomessa lakattiin käyttämästä television virityskuvaa. Sitä viimeksi käyttänyt YLE TV2 korvasi sen mobiilipeleillä.