2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#2 The National – Fake Empire (2008)

Kuvateksti.

Kuvateksti.

The Nationalin uljain kappale on hienovarainen oikeamielisen cityliberaaliuden kritiikki.

Stay out super late tonight
Picking apples, making pies
Put a little something in our lemonade
And take it with us

The Nationalin Fake Empire on kahdeksan vuotta ja kuukauden eläneen, noin 180 000 biisinkuuntelua sisältävän last.fm-tilini kuunnelluin kappale. Mutta en kirjoita nyt siitä.

The Nationalin Fake Empire oli myös se kappale, jonka suomalainen musiikkimedia nosti Boxer-levyn ilmestyessä esiin käytännössä jokaisessa arvioissa höystettynä kohtuuttomin ylisanoin. Tai niin muistijälkeni sanovat. Mutta en kirjoita siitäkään. Saati googlaa, olinko oikeassa.

Sen sijaan Fake Empire on The Nationalin diskografiassa kappale, jossa yleinen on jokaisessa suhteessa yksityistä edellä. Vaikka kappale rakentuu selvästi kahden ihmisen yhdessäolon ympärille, se on ennen kaikkea kuva ideologisen simulaation ajasta, neliminuuttinen 2010-luvun suurkaupunkielämän illusorisuudesta.

The Nationalin Matt Berninger sanoi The Quietusin haastattelussa, että Fake Empire kertoo disilluusioiden ja apatian tuhoamasta sukupolvesta, jolle ympäröivä maailma on ahdistava ja monimutkainen tuote ja joka sen vuoksi keskittyy luisteleviin homoballerinoihin ja söpöihin pikkulintuihin. Tietämättömyys on autuutta, kunhan on kivaa.

Se maalaa sen oikeamielisyyden kuplan, joka kuvaa ahdistavan hyvin myös helsinkiläistä, Instagram-filteröityä urbaania elämää. Siihen ikuisen ravintolapäivän maailmaan kuuluvat niin minulla on oikeus -kulutuskulttuuri kuin mustavalkoinen Hyvien Asioiden puolustaminen ja pakkomielle sulkea korvansa omaan oikeamielisyytensä sisältämiltä ristiriidoilta.

Berningerin maalaama Fake Empire on se lifestyle-vasemmistolaisuuden mädättämä maailma, jossa on tärkeämpää julistaa ensin olevansa feministi ja pohtia sen jälkeen, mitä se oikeasti tarkoittaa ja miten ristiriidassa se on oman käytöksen kanssa. Ja saman analogian voi liittää liki mihin tahansa muuhun cityliberaaliin arvoon valveutuneesta kulutuksesta eksotiikanpalvontaan.

Siihen nähden, miten The Nationalista on muodostunut varsinkin Suomessa turvaindien perikuva ja Fake Empirestä sen rakastetuin kappale, Berningerin teksti on harvinaisen kitkerästi stereotyyppisimpiä National-faneja piiskaava puheenvuoro.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
The National – Fake Empire (ohj. Scott Cudmore)

Mitä muuta?

The Nationalilta äänestettiin myös kappaleita About Today, Anyone’s Ghost, Lemonworld, Secret Meeting, Slow Show, Sorrow ja Start a War.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress