Popklassikot 1988

#2 The La’s – There She Goes

The La's vasemmalta oikealle: Lee Mavers, kaksi korvattavissa olevaa jantteria ja John "Cast" Power.

Tarinat Lee Maversin perfektionismista, jolla hän lopulta tuhosi koko yhtyeensä, ovat 1980-luvun poptrivian peruskauraa. Niinpä niitä ei kannata tässä toistaa.

Sen sijaan huomio kannattaa kääntää yhtyeen toiseen singleen ja tähtihetkeen. There She Goes on kaksi minuuttia ja neljäkymmentä sekuntia kirpaisevan kaunista kitarapoppia.

Kappale lähtee käyntiin viettelevästi; intron yksinäiseen kitaraan vastaa ensin hiljainen tamburiini, sitten koko rytmisektio. Nyt ei hötkyillä turhaan, intron voi laskea kestävän viidenneksen kappaleesta.

Aineosia ei muutenkaan ole paljon. Neljä viiden rivin mittaista säkeistöä, instrumentaaliväliosa ja muutaman rivin outro. Kyse ei ole määrästä vaan laadusta. Helisevä sähkökitara, leppoisa, mutta tarkka rytmiryhmä ja etenkin Maversin upea laulu tekevät There She Goesista kauniin muistuman ajasta, jolloin indie vielä tarkoitti jotain.

“There she goes
There she goes again
Racing through’ my brain
And I just can’t contain
This feelin’ that remains”

Tähän päivään asti on kiistelty laulaako Mavers naisesta vai huumeista. Pahoin pelkään jälkimmäistä, sillä vain pahasti eksyksissä oleva ihminen saattoi kuvitella kappaleesta julkaistun version olevan muuta kuin täydellinen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!