Marraskuun laulut

#2 Leadbelly – Where Did You Sleep Last Night (1944)

Leadbelly, kuoli 61-vuotiaana New Yorkissa, pari miestappotuomiota vankilassa kärsineenä.

Eilen juttusarjassa esiintyneeseen Billie Holidayhin nähden aivan toisenlaista aikakauden mustaa artistia edusti Huddie Ledbetter alias Leadbelly, joka tosin oli 30 vuotta vanhempikin. Hänen päätymisensä yli viisikymppisenä levylaulajaksi New Yorkiin ja sitten loputtomiin versioiduksi kulttiartistiksi on musiikin historian omituisia sattumia: tuskin kovin moni etelävaltioiden köyhä, musta, väkivaltaisiin selkkauksiin taipuvainen maalaismies edes eli noin vanhaksi. Itse asiassa Leadbellyn olisi ollut todennäköisempää päätyä Strange Fruitin taustamateriaaliksi.

Leadbelly edustaa sitä levyteollisuutta edeltävän aikakauden artistyyppiä, joka rakensi ohjelmistonsa kuulostelemalla, palasia sieltä täältä keräilemällä ja niitä luovasti yhteen sovittamalla. Niinpä hänen useaan kertaan levyttämänsä mustasukkaisuusballadi Where Did You Sleep Last Night on tulkinta In The Pines -kappaleesta, jonka juuret juontavat 1870-luvun puolelle ja joka julkaistiin kenttä-äänitteenä jo 1925.

Biisi on maalaisbluesin ytimessä: ihmisen synkimpien tunteiden pohjamudissa rypevä mies säestää itseään akustisella kitaralla ja purkaa pahan olonsa, jonka aiheuttaja on nainen. Kovin montaa sanaa asian ilmaisemiseen ei tarvita.

“My girl, my girl, don’t lie to me
Tell me where did you sleep last night
In the pines, in the pines
Where the sun don’t ever shine
I would shiver the whole night through
My girl, my girl, where will you go
I’m going where the cold wind blows
In the pines, in the pines
Where the sun don’t ever shine
I would shiver the whole night through”

Nainen on viettänyt yönsä väärässä paikassa, minkä seurauksena mies kokee olevansa paikassa, jossa aurinko ei paista – sielun sysiyössä, kohtalokkaiden valintojen äärellä.

Itse kun en koe Where Did You Sleep Last Nightia tälle listalle kelpaavan synkäksi niinkään kertojahahmon hankalan tilanteen takia, vaan siksi, että Leadbelly välittää niin karun tehokkaasti sen petetyksi tulleen miehen pakkomielteisen asian vatvomisen, josta seuraa kauheita tekoja kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa (eikä vähiten 2000-luvun Suomessa). Kertoja kääntää armottomasti veistä aivojensa tunnereseptoreissa pohtiessaan naisen menemisiä ja tekemisiä. Hän saa sairasta nautintoa siitä, että määrittelee itse olevansa tilanteen johdosta helvetissä.

Kohta se veitsi välähtää konkreettisestikin.

Se, että biisin esittää parikin miestappotuomiota saanut hahmo, ei ainakaan tee haittaa sanoman painokkuudelle. Tosin Leadbelly oli ilmeisesti lähinnä äkkipikaisuuteen taipuvainen nakkikioskitappelijatyyppi, ei neuroottinen angstaaja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!