Popklassikot 1984

#2 Don Henley – The Boys of Summer

Satumainen menestys ei vastannut odotuksiani.

Boys of Summer osuu pelottavan hyvin maaliin kaikilla alueilla.

Teksti on Don Henleyä parhaimmillaan. Ei tule heti mieleen toista sisimmässämme aina elävästä pettymyksestä yhtä koskettavasti kirjoittavaa monimiljonääriä.

Yhdellä tasolla tämä laulu kertoo miehestä, joka kasvoi kalifornialaisessa merenrantakaupungissa ja rakastui tyttöön. Elämme syksyn kynnyksellä ja tyttö lähti kesävierailijan matkaan. Tai ehkä muuten vaan pois, opiskelemaan tai töihin.

”Empty lake, empty streets,
the sun goes down alone
I’m driving by your house
though I know that you’re not home”

Tuntuu, että kertoja on saanut myöhemmässä elämässään toteuttaa unelmiaan, mutta tämä yksi asia on jäänyt kaivelemaan. Vanha suola janottaa. Laulussa eletään kahta aikaa: syksyä, jolloin hän nuoruuttaan sekä kokemattomuuttaan päästi nuoren naisen lähtemään, ja elämän syksyä eli keski-ikää, jolloin mielessä alkavat yhä useammin kummitella ne nuoruuden lukuisat toteutumattomat potentiaalit.

Sillä, oliko tämä nainen hänen suuri rakkautensa silloin tai olisiko hänestä ollut siksi myöhemminkään, ei ole väliä. Kaikki nämä vuodet suhde on elänyt omaa elämäänsä kertojan päässä eikä se ole altistunut arkipäivän hankauksille ja karikoille kaikkien sitä seuranneiden tapaan.

”Out on the road today
I saw a Deadhead sticker on a Cadillac
A voice inside my head said don’t look back
you can never look back”

Teksti kertoo myös Henleyn menneisyydestä; siitä menestyksestä, jota hän ja Glenn Frey niin määrätietoisesti jahtasivat kaikki ne vuodet, ja siitä tyhjyydestä, joka sen saavuttamista seurasi.

Hotel California kertoo siitä, miten Kalifornian osavaltio ja kulttuuri, joka levisi sieltä ympäri maailman, kohtasi tämän pettymyksen. Boys of Summer kertoo kaipuusta takaisin aikaan ennen menestystä, 1960-luvun lopun rajattomien mahdollisuuksien Amerikkaan. Idealistisempaan Amerikkaan. Rajattomien mahdollisuuksien elämään. Menestys, jota hän jahtasi, ei vastannut kaikilta osin odotuksia. Se teki kaikesta niin monimutkaista.

”Now I don’t understand what happened to our love
But babe I’m gonna get you back,
gonna show you what I’m made of…”

Tämä on tietysti tyhjää uhoa. Ei hän keski-ikäisenä enää ikinä saa nuoruutensa rakkautta takaisin, ei naista eikä toteutumattomien unelmiensa kiihkoa. Kukaan ei enää vanhana huuda öisin, paitsi ehkä suonenvedon takia.

Berkeleyläinen insinööri Roger Linn muuten dominoi vuotta 1984. Hänen rumpukoneensa soi upeasti Princen käsissä When Doves Crylla.

Tom Petty & Heartbreakersin kitaristi Mike Campbell teki sitä käyttäen instrumentaalidemon kappaleesta, joka ei kuitenkaan sopinut Pettyn työn alla olleelle Southern Accents -levylle. Henley kuuli demon ja kirjoitti siihen sanat ja laulumelodian. Demo oli tehty Linnin rumpukoneella ja laulaja tykkäsi soundista sen verran, että valmis versiokin tehtiin Linn 9000:lla, joka oli hiphop-tuottajien kovasti rakastaman MPC 60:n esiaste.

Linnin koneen svengi on Boys of Summerin selkäranka. Biisissä ei ole yhtään soittopuolen yksilösuoritusta, joka ei olisi todella vahva, mutta Campbell ja Danny Kortchmar ansaitsevat erityismaininnan. Synakitaralla soitetut fillit ja vaihtuvien sointujen päällä junnaava yksinkertainen riffi ovat loistavia.

Video on yksi aikansa hienoimpia. Se tuo mieleen 1950-luvun Hollywood-tuotannot, kuten Täältä ikuisuuteen, ja ranskalaisen uuden aallon elokuvan. Jos syksyn myötä autioituvia katuja esittelevissä kaupunkikuvissa näkyisi hiukan enemmän sähköjohtoja, ne saavuttaisivat Robert Crumbin tason infrastruktuurirunoudessa. Alun hyppivät miehet ovat kuin Minor Whiten valokuvista.

Itselleni sykähdyttävin kohta on aivan videon lopussa, jossa kamera ajaa taaksepäin ja ruutu paljastuu drive in -elokuvateatterin ruuduksi. Se vetää viivan laulusta ja videosta omaan elämääni ja Dar es Salaamin drive in -elokuvateatteriin, jossa koin lapsena lukuisia hetkiä elokuvien parissa. Dar es Salaamissa oli aina kesä.

http://www.youtube.com/watch?v=OlIa2GQWNnQ&feature=related