Popklassikot 1987

#19 Rhythim Is Rhythim – Strings of Life

Rhythim Is Rhythim.

1910: Igor Stravinskin Tulilintu-baletti saa ensiesityksensä. Kuningas Kastshein hornantanssi -osan alussa koko orkesteri soittaa hätkähdyttävän, valtaisan staccatosoinnun (CLINKS!) ja vaikenee patarumpuja lukuun ottamatta lopputahdiksi.

1979: White Noise -kokeiluyhtyeestä tunnettu David Vorhaus kaappaa Tulilintu-levytykseltä kyseisen soinnun, josta tulee ensimmäinen laajalti suosittu digitaalinen sample. Fairlight-työaseman äänikirjastossa se tunnetaan nimellä ORCH5.

1980-luku: ORCH5 ja sen muunnelmat ovat käytössä kaikilla Kate Bushista Stock Aitken Watermaniin ja Afrika Bambaataasta Kake Randeliniin. Orkestraalisista sampleista tulee niin iso klisee, että niiden käyttö kielletään 1990-luvun alussa ironiasakon uhalla.

1981: Teknomusiikki syntyy Juan Atkinsin kaltaisten pioneerien käsissä Detroitissa kuljettuaan sinne ”Kraftwerk Expressillä” Düsseldorfista.

1963: Derrick May (alias Rhythim Is Rhythim, Mayday, Long Ago) syntyy Detroitissa. 1980-luvun alussa Juan Atkins antaa kavereilleen Maylle ja Kevin Saundersonille tekno-oppia.

1987: May käy läpi vanhoja ohjelmoituja sekvenssejään ja törmää erääseen pianolooppiin. Jostain löytyy myös sample, jonka May on äänittänyt salaa Detroit Orchestra Hallissa orkesteriharjoitusten aikana. May lataa sen sampleriinsa ja painaa kosketinta: CLINKS!

Jouset, jotka muuttivat musiikin taas kerran.

Tiedämme, että teknomusiikin pitäisi olla koneiden koneille tekemää musiikkia: CNC-jyrsijän tarkkuudella hakkaavia rumpukoneita, hitsauskipinöitä äänimuodossa, Detroitin autokokoonpanolinjan funkia. Mutta Derrick May saa meidät uskomaan muuta.

Mies on pirullisen ovela ja tekee kappaleen, joka kelpaa niin matikkanörtin kotiläksyjä taustoittamaan kuin tanssilattialle hiostuttamaan. Ja tanssijatkin oppivat yksinkertaisen, mutta tärkeän yhtälön: Strings = Life.

May hymyilee. Ironia on ilmeistä: täysin koneistettu musiikki kuulostaa elävältä. Samaa ohjelmistoa toistamaan jähmettynyt klassisen musiikin konservatoriokaanon herää 70 vuotta uinuttuaan kummittelemaan. Kuolemattoman Kastshein vihreät kynnet ovat taas teräviä. Mutta Kastshei on uudessa seurassa.

Mayn rumpukoneet sykkivät elävästi ja ennalta-arvaamattomasti kuin afrikkalainen perkussio. Congat ja shekeret valjastavat Kastshein ja nauravat tälle. Mayn yritys älyllistää tanssimusiikki on onnistunut: toisillensa vieraat perinteet ovat kuin vastarakastunut pari.

Ja ennen kaikkea May pistää meidät arvioimaan orkestraalisen samplen uudestaan: monimutkaistamalla sitä, terävöittämällä sitä, liioittelemalla sitä. Irvistävän iloinen ja näkyvä keskisormen näyttö niille, jotka käyttävät tätä ääntä jatkuvasti ja väärin.

100-luku jaa: Alkemia syntyy Aleksandriassa.

2054: Kuolen yhteiseurooppalaisessa kompostissa, jota myös vanhainkodiksi kutsutaan. Ruumista kärräävät robotit eivät kiinnitä huomiota vasemman jalkani jatkuvaan liikkeeseen. Se hakkaa Strings of Lifen shekererytmiä lihasmuistista.

1993: Derrick May lopettaa musiikin julkaisemisen. Vaikeneminen on paljonpuhuva kannanotto tuolloisen (ja nykyisen) konemusiikin tilaan. Vaan kuinka Strings of Lifen ja Iconin kaltaisista mestariteoksista enää voisikaan parantaa kuin mielikuvituksessa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Lisää ORCH5-samplen ja sen muunnelmien historiasta voi lukea musikologi Robert Finkin hienosta artikkelista, jota sämplättiin tähän juttuun vapaasti.

Bonus 2!

Mehustelun jälkeen on hyvä puhdistaa mieli The Dirtbombsin (ihanalla – edit. huom.) pyhäinhäväistyksellä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!