Popklassikot 1999

#19 Mos Def – Ms. Fat Booty

Monsieur Mosse

Monsieur Mosse.

Muistan vieläkin, kun kuulin Mos Defin ja Talib Kwelin Black Star -duon Definition-kappaleen ensimmäistä kertaa. Se tapahtui lapsuudenkodissani, silloin kun äitikin oli vielä elossa.

Vuosi oli 1998 ja stereot olivat hopeiset, kulmikkaat Sharpit 1980-luvun alkupuolelta. Siellä ne ovat edelleen, ompeluhuoneen nurkassa.

Definition oli piilotettu Muzik-lehden mukana tulleelle The Tunes 98 -cd-levylle, musiikkihistorian alekoriin kopsahtaneiden housebiisien joukkoon. (Muistatteko vielä Muzik-lehden? Entä cd-levyt?)

Aiemmin en ollut kuunnellut satunnaisten Public Enemy– ja Cypress Hill -albumien lisäksi hiphopia juurikaan paljon.

Mutta nyt se oli menoa.

Minusta tuli räppikäännynnäinen. Ensin ostin Black Star -albumin ja pian sen jälkeen delasoulit, outkastit, nasit ja muut tavalliset epäillyt.

Definition-kappaleen reggaen kanssa harvinaisen epä-ärsyttävällä tavalla flirttaava soundi ja Muhammad Alin voimalla ja keveydellä kulkeva biitti kuulostivat korviini joltain aivan tuoreelta. Sitä paitsi biisi lähestulkoon räjäytti niin sanotun päännytke-mittarin – hiphopin lahjomattomimman arviointikeinon.

Mutta minähän puhun aivan väärästä kappaleesta!

No, se johtuu siitä, että Definition meni vuoden 1998 popklassikoita jaettaessa minulta sivu suun. Niinpä huijasin vähän. Luotan armollisuuteenne asiassa.

Mos Defin Black on Both Sides julkaistiin jo seuraavana vuonna ja se on edelleen Black Star -albumin ohella parasta, mitä kumpikaan herroista Def tai Kweli on saanut aikaan. Albumit ovat toistensa sisarteoksia.

Albumin aikoihin Mos Def – joka haluaa nykyisin tulla kutsutuksi nimellä Yasiin Bey – oli täydellisessä sopusoinnussa taiteellisten tavoitteidensa kanssa ja jaksoi vielä, luojan kiitos, keskittyä itse musiikkiin.

Myöhemmin, The New Danger -levyllä ja Broadway-/Hollywood-urallaan, Mos teki maagisen mysteerimatkan omaan anukseensa. Suutarin ei tarvitse pysyä lestissään, mutta olisi kiva, jos hän älyäisi keskittyä välillä siihen, minkä oikeasti osaa.

Black on Both Sides on joka tapauksessa suurin piirtein niin hyvää hiphopia kuin hiphop voi olla: sielukasta mutta iskevää; taiteellisesti kunnianhimoista mutta räpin parhaita perinteitä hyödyntävää; poliittista mutta ei saarnaavaa; monipuolista mutta linjakasta. Ja päännytke-mittarin neula lähentelee punaisen rajaa läpi levyn.

Ms. Fat Booty kiteyttää monet edellä kuvatuista asioista – joskin albumilta olisi voinut valita yhtä hyvin lähes minkä tahansa muunkin kappaleen, niin täyteläinen klassikko se on.

Musiikin pyöreä, paksu muoto ja lämpöä huokuva tunnelma tuovat mieleen kappaleen titulaarisen paksupeppuisen neidin. Mosse kunnioittaa hiphopin perinteitä tällä kertaa tarinankerrontaräpin keinoin, mikä ei tuohon maailman aikaan ollut suuressa huudossa.

Asia joka vahvimmin erottaa kappaleen vuosituhannen vaihteen hiphopista on kuitenkin sen asenne naisiin. Mos Def pyöräyttää räpin perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen.

Tarinassa hän on se, joka ihastuu korviaan myöten ja haikailee tapaamaansa naista sitoutuneeseen parisuhteeseen. Neiti Paksupeppu on kyllä valmis seksiin, mutta vetoaa parisuhdeasioissa sitoutumiskammoon. Pian hänet nähdään kuitenkin intiimeissä tunnelmissa tanssilattialla – tällä kertaa toisen naisen kanssa.

Silti Mos Defin suusta ei kuulla ensimmäistäkään ”lutkaa” tai ”narttua”.

Se oli yksi niistä monista syistä, joiden vuoksi alun perin rakastuin Black Stariin, Mos Defiin ja Miss Fat Booty -kappaleeseen.

Ja ilman niitä en ehkä koskaan olisi rakastunut hiphopiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Vähemmälle huomiolle jäänyt Do It Now samalta albumilta paalujunttaa niin innostavasti, että se ansaitsee tulla nostetuksi esiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!