Popklassikot 1998

#19 D’Angelo – Devil’s Pie

Polvilles siitä.

Polvilles siitä.

Rakas Korkeampi Olento, kaiken olevaisen ylin henki,
oli nimesi Jahve, Allah, Jehova, Lentävä Spagettihirviö,
Krihna, Vishnu, Odin, Teutates tai vaikka Ukko
ota vastaan tämä rukous, pyyntö pyhitetty.

13 vuotta on odotettu tätä uutista huumaavaa.
13 pitkää vuotta, kärsimyksen kuluttamaa,
koska annoit meille äänen taivaallisen,
multi-instrumentalistin ylimaallisen,
miehen enkelin nimellä nimetyn.

Oli poika nimeltä D’Angelo, joka paholaisen piirakkaa
haukkas palan, koukkuun jäi. Kamalaa!
Hukkasi hän itsensä, lahjansa kadotti
ei laulanut, ei soittanut, pulloa vaan kilisti.

Nyt liikkuu mailla huhupuheet, kunnailla laulu kaikuu,
että palannut on tuhlaajapoika tuo pelastunut,
mieheksi varttunut, kitaraan taas tarttunut,
ja katso! On myös ollut studiossa,
kenties yötä päivää jammaamassa.

En ole uskovainen, en kumartanut puolikuuta, ristiä,
mutta annan vaikka silmäni, jos vain uusi levy on hyvä.
Joten pliis, pliis, ylemmät voimat, käyttäkää vaikka taikaa,
ja D’Angelolle, parhaimmalle, Voodoon ajan sointi suokaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!