Popklassikot 1993

#18 Stereolab – French Disco/Disko

Stereolab ja hymyilevä vallankumous!

Stereolabille Debord, Adorno ja Foucault ovat olleet varmasti sankareita siinä missä Velvet Underground, Françoise Hardy kuin Neu!:kin.

Vuonna 1990 Lontoossa perustettua yhtyettä voi hyvällä tahdolla väittää aikansa taidepop-ryhmistä totaalisimmaksi: postmoderniksi kokonaistaideteokseksi, joka todennäköisyyksien vastaisesti selviää lukuisten ja lukuisten viittaustensa taakan alta voittajana, aikansa pop-musiikin suurena radikaalina ja vallankumouksellisena.

French Disko julkaistiin vuonna 1993 Jenny Ondioline -ep:n päätösraitana. Tuossa vaiheessa Stereolab oli vasta rakentamassa musiikillista maailmaansa. Sen soundin pohjana olivat lauluntekijä-kitaristi Tim Ganen entisen bändin, sosialisti-C86-yhtye McCarthyn kitaraindiepop sekä shoegazen ja noiserockin pedaaliviehtymykset. Stereolabin oman äänen kruunasi laulaja-lauluntekijä Lætitia Sadier, ranskatar, joka laulaa kuin 1960-luvun sensuelli ranskatar aiheista, joita edustivat lähinnä 1900-luvun vasemmalle kallellaan olleet ranskalaiset filosofimiehet.

Ep:tä seurannut Transient Random Noise-Bursts with Announcements -kolmosalbumi on luettavissa yhtyeen tärkeimpien albumeiden joukkoon, mutta vaikka sen meluaallot olivat enemmän väkivaltaisia kuin viimeisen päälle chic.

Yhtye oli noihin aikoihin vielä kaukana Emperor Tomato Ketchup- ja Dots and Loops -albumeilla saavutetusta maalista, jossa motorik-biitit ja vintageurut sekä pulputukset, exotica-, tropicalia- ja loungesävyt loivat täysin uniikin yhdistelmänsä.

Tuon ajan Stereolabin mekaanisen krautpopin seassa French Disko oli tyylipuhdas poppis. Se oli Stereolabille eräänlainen vaalimainos, ohjelmajulistus sekä yltiöälykäs tapa aloittaa vallankumous ja kutsua kuulijat barrikadeille. Viva la resistance -slogan energisoidaan huutamisen sijaan räjähtävällä särövallilla.

French Diskoksi manifestoitunut viesti on selvä: toivoa on, mutta se vaatii muutoksen.

”Though this world’s essentially
An absurd place to be living in
It doesn’t call for bubble withdrawal

It said human existence is pointless
As acts of rebellious solidarity
Can bring sense in this world”

Ganen ja Sadierin terävästä sävelkynästä huolimatta Stereolabin nerous on noussut häikäisevimmilleen kokonaisuuksien tasolla. Edgar Varésen ja Karlheinz Stockhausenin kaltaiset elektronisen musiikin pioneerisäveltäjät loivat 1950- ja 1960-luvuilla ”tulevaisuuden musiikkia”. Siinä missä heidän luomansa tulevaisuusnäkemykset eivät ikinä toteutuneet, Stereolab on operoinut jo lähtökohtaisesti retrofuturistisesti ja rakentanut järjestelmällisesti analogisoittimin omaa kadonnutta tulevaisuuttaan.

Työn tarkkuudesta kertoo se, että todennäköisesti jokainen Stereolabinsa kuunnellut pystyy kuvittelemaan täsmälleen, miltä tuossa tulevaisuudessa näyttäisi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Versio numero 2.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus 2!

Editors teki French Diskosta mainion coverin. Tällä kertaa sanoistakin saa selvää!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!