Popklassikot 1981

#18 Rick Springfield – Jessie’s Girl

Playboytohtori Springthorpe, otaksun?

Ai, että australialainen saippuasarjatähti ja entinen purkkapoplaulaja on tehnyt popklassikon? Uskokaa pois.

Rick Springfieldin matka popin kultamaille ei ollut vailla sokkeloisia sivupolkujaan. Richard Springthrope -nimisenä Sydneyssä vuonna 1949 syntynyt Springfield vietti nuoruutensa soitellen sellaisissa mielikuvituksellisesti nimetyissä bändeissä kuin Icy Blues, Moppa Blues Band ja Wickedy Wak. Vuonna 1969 onni viimein potkaisi, kun Springfield pääsi laulaja-kitaristiksi australialaisia teinityttöjä sekoittaneeseen Zootiin.

Maineella oli myös varjopuolensa – yhtye tunnettiin pinkeistä satiiniasuistaan, joiden ansiosta sen jäsenet saivat kärsiä jatkuvasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Suosittu, mutta rockuskottavuutta janoava yhtye poltti vuonna 1970 pinkit asunsa televisiossa, pilkkasi omaa menneisyyttään seuraavalla singlellään Hey Pinky ja esiintyi levyn mainoksessa perseet paljaina. Zoot ei kaikesta huolimatta koskaan päässyt eroon teinipopimagostaan, ja Springfield siirtyi 1970-luvun alussa soolouralle.

Yhdysvaltoihin muuttanut Springfield onnistui saamaan ensimmäisen jenkkihittinsä jo vuonna 1972, jolloin hänen debyytiltään Beginnings poimittu single Speak to the Sky nousi Billboardin listan sijalle 14. Jatkomenestyksen kuitenkin pilasi syytteet siitä, että Springfieldin levy-yhtiö Capitol olisi maksanut ihmisille, jotta nämä ostaisivat hänen levyjään.

Springfield siirtyi Columbia Recordsille ja näytteli itseään (Australiassa hänen tähtensä loisti yhä ilmeisen kirkkaana) lapsille suunnatussa tv-sarjassa Mission: Magic!, jonka jokaisessa jaksossa hän esitti oman kappaleensa. Springfieldin purkkapop oli kyllä tarttuvaa, muttei mitään kovin erikoista, ja 1970-luvun lopulla hän keskittyi näyttelemiseen.

Näyttelemisen kautta Springfieldin ura lopulta urkeni myös musiikin puolella. Vuonna 1981 32-vuotias Springfield pääsi näyttelemään playboytohtori Noah Drakea General Hospital -sairaalasarjaan. Hänestä tuli miljoonien kotirouvien salaisten fantasioiden kohde ja supertähti. Rautaa kannatti takoa sen ollessa tulikuuma, ja RCA-yhtiön suojissa Springfield julkaisi seuraavan levynsä Working Class Dogin.

Springfieldin rooli hurmuritohtorina epäilemättä auttoi, mutta albumin sympaattisten koirakansien välistä tulvivan voimapopin The Who -vaikutteinen rokkaavuus ja tompettymäinen melodisuus pistivät vauhtia rattaisiin. Working Class Dogista tuli valtava hitti, ja Springfieldistä viimein todellinen rocktähti. Hänen musiikkinsa kirkkain ilmentymä oli albumin ensimmäinen single, mestarillinen Jessie’s Girl.

Jessie’s Girlin lyriikat kertovat klassisen yksinkertaisen (ja hiukan sikamaisen) tarinan mustasukkaisesta himosta kaverin tyttöä kohtaan. Kuumana käyvä Springfield kuvittelee tytön rakastelemassa ystävänsä kanssa ja luonnollisesti itsensä Jessien tilalle. Ratkaisua kolmiodraamalle ei saada, vaan seksuaalista himoa tirsuava jännite jää ilmaan roikkumaan. Epäilemättä moni Springfieldin nuori (ja vähän varttuneempikin) naisfani oli valmis auttamaan lemmenkipeää komistusta.

Kappaleen euforinen kertosäe kuitenkin kertoo omaa tarinaansa:

“You know, I wish that I had Jessie’s girl,
I wish that I had Jessie’s girl
Where can I find a woman like that?”

Loppujen lopuksi Jessie’s Girlissä ei ole kyse tytöstä, eikä Jessiestä, vaan ”I wish I hadista”. Se on laulu unelmista. Oli se sitten tyttö, parempi työ, raha tai koti jossain muualla, jossain kaukana. Laulussa on rockin mahdottoman täyttävää lupausta ja nyrkin puimaan saavaa propulsiota, joka iskee kertosäkeen suoraan päin taulua. Parhaalta se epäilemättä kuulostaa avoautossa valtameren rantaanuolevaa motaria kiitäessä.

Musiikillisesti Jessie’s Girlin nurkkauksesta löytyvät sekä napakan kirkas soundi, tappavan tanakka sähkökitarariffi ja 1980-luvun alun modernin soundin takaava syntetisaattori. Taisivatpa Bon Jovi ja muut kasaripuudelirokkarit kuunnella tarkkana.

Springfield menestyi hyvin vielä parin seuraavan levyn ajan (vuonna 1982 julkaistu Success Hasn’t Spoiled Me Yet ja seuraavana vuonna ilmestynyt Living in Oz), mutta Jessie’s Girliä parempaan hän ei ikinä pystynyt. Harva pystyy.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Zoot vaaleanpunaisissaan vuonna 1968!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!