Popklassikot 2000

#18 Queens of the Stone Age – Feel Good Hit of the Summer

Josh

Vuonna 2000 en tiennyt päihteistä mitään. Olin vielä lapsi: omissa oloissani viihtyvä nörtti, joka kuunteli vihaista musiikkia ja pelasi MMORPGeja. Kun Josh Homme astui elämääni, rakastuin, mutta lempi jäi siltikin ulkokohtaiseksi: maailma, josta tuo raamikas ja tatueerattu punapää tuli, oli minulle vieras. Mutta ai vittu, että oli hyvä buugi.

Jälkikäteen tuntuu välillä, että nautin Queens of the Stone Agen ja sitä edeltäneen Kyussin musiikkia aivan väärin. En louhinut halpaa bourbonia ja tapellut tyttöystävien kanssa, en jammaillut kaverien kanssa ja poltellut pilveä. En hankkinut porttaria lähikapakkaan tai tyhjentänyt äidin lääkekaappia.

Pelasin EverQuestia Lucy-nimisellä papittarellani ja join paljon Pepsiä.

Rated R ei ole Queens of the Stone Agen paras levy – se kunnia kuuluu Songs for the Deafille – mutta sen avausraita lienee yhtyeen ikonisin. Feel Good Hit Of The Summer on tulkinnallisesti kaksiteräinen miekka. Sen nimi ja sisältö ovat niin jyrkässä ristiriidassa keskenään, että kokonaisuus tuntuu vittuilulta Tipper Goren vetämälle PMRC:lle. Kappale kun ei vaivaudu kertomaan tarinaa, vaan yksinkertaisesti listaa erilaisia päihdyttäviä substansseja.

“Nicotine, valium, vicodin, marihuana, ecstasy and alcohol
co-co-co-co-co-co-caine!”

Moralistien reaktio oli arvattavissa. Monet radiokanavat blokkasivat kappaleen, ja Wal-Mart kieltäytyi ensialkuun myymästä koko levyä. Yhtye tosin huomautti, että albumin koko kansitaide on itsessään varoitustarra: Rated R. Elokuvissa käytetty luokka vaatii, että alle 17-vuotiaalla on ostohetkellä mukana vanhempi.

Kappaleen paahto on hypnoottinen, ja sen kodeiininkärventämiin keuhkoihin happea pumppaa Nick Olivierin basso, joka itsepintaisesti toistaa A-sointua alusta loppuun (ensimmäisellä kierrollaan kerran E:hen notkahtaen). Tätä voi soittaa vaikka minkälaisissa sooseissa. Ja sooseissahan bändin jäsenet tuohon aikaan olivat, kertoo yleinen konsensus.

Vittuilun lisäksi Feel Good Hit of the Summerin voi lukea myös itseironisena. Kuuluuhan siihen stoner rockiin, johon Homme kumppaneineen oli Kyussista lähtien lokeroitu, nimenomaan päihteidenkäyttö ja siitä seuraava aivotoiminnan amputaatio. Koska Homme on kuitenkin keskivertoa fiksumpi stoner-keulahahmo, ei tämä leima varmasti aina miellyttänyt.

Toisaalta kappale on myös ihan rehellinen manifesti niille aineille, joista tulee kiva olo. Nikotiini vapauttaa dopamiinia ja avittaa kognitiivisia kykyjä. Valium (diatsepaami) jarruttaa keskushermoston toimintaa ja rentouttaa. Vicodin lamauttaa sekin keskushermostoa ja vähentää tietenkin samalla kipua. Marihuana (hasis) rentouttaa ja lisää mielihyvän tunnetta. Ekstaasi lisää serotoniinin sekä noradrenaliinin vapautumista ja saa käyttäjän kokemaan aistiärsykkeet entistä voimakkaammin, samalla rakkautta itseään ja muita kohtaan tulvien. Alkoholi saa nyrkkeilemään nakkikioskilla, vertailemaan meisseleiden kokoa saunassa ja kirjoittamaan Nuorgamiin.

Tuottaja Chris Goss on kertonut, että kappale äänitettiin alkujaan lyhyeksi hassutteluksi levyn loppuun. Kun tekijät äkkäsivät sen huumaavan tenhon, nostettiin raita rohkeasti levyn avausbiisiksi. Ajan myötä siitä muodostui livesuosikki, ja lavalla se venyy monasti pitkälliseksi jamitteluksi.

Taustalaulajana kuullaan muuten Judas Priestin Rob Halfordia. Hänelläkin on kipulääkkeistä omat kokemuksensa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

”What more do you need? You’ve got fucking rock’n’roll, the sunshine, the beautiful weather, and anal sex”, kysyy Josh Homme belgialaisilta. Kappaleen loppupuolella hän tulee vielä ennustaneeksi Amy Winehousen kuoleman.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!