Popklassikot 1988

#18 Nick Cave & the Bad Seeds – Mercy Seat

Nick Cave, raunio.

Vuonna 1988 Nick Cave asui badseedseineen Länsi-Berliinissä. Taustayhtyeen kokoonpano oli kenties legendaarisimmillaan ennen Warren Ellisin liittymistä ryhmään. Siinä soittivat Caven uskollinen aseenkantaja Mick Harvey, Einstürzende Neubautenin saksalainen vastakulttuuri-ikoni Blixa Bargeld, pitkäaikainen rumpali Thomas Wydler sekä lyhyemmät urat bändissä tehneet Roland Wolf ja Kid Congo Powers.

Cave oli 1980-luvun lopussa voimakkaassa heroiinikoukussa. Oikeastaan koko Länsi-Berliinin musiikkiskene oli hyvin huumevetoinen. Mick Harvey on spekuloinut eräässä haastattelussaan, että puhtaan ja voimakkaan heroiinin helppo saatavuus olisi ollut DDR:n juoni pääkaupunkinsa länsiosan täydelliselle rappioittamiselle. Jätän kyseisen salaliittoteorian ilman sen suurempaa huomiota.

Ainakin Cave oli raunio. Huumeongelmien lisäksi hän paini taiteellisten vaikeuksien kanssa. Miehen ensimmäinen romaani, Kun aasintamma näki herran enkelin oli tuottanut suuria synnytuski. Se oli kuitenkin hiljalleen valmistumassa ja julkaistaisiin seuraavana vuonna.

Romaanin lukeminen voi osoittautua sangen vastenmieliseksi. Se valottaa osaltaan Caven sielunmaisemaa tuona aikana. William Faulknerilta ja Flannery O’Connorilta ilmaisukeinojaan lainaavan tekstin tyylin barokkinen runsaus, ahdistavat delirium-näyt, makaaberi naturalistisuus ja jopa pakkomielteinen kiinnostus Vanhan testamentin myytteihin ovat piirteitä, jotka jättivät tuosta prosessista pysyvän jäljen myös Caven laulunkirjoittamiseen.

Vuonna 1988 Bad Seeds sai valmiiksi sen astisen uransa kenties koherenteimman albumikokonaisuuden, Tender Preyn. Se äänitettiin osaksi legendaarisisessa Hansa-studiossa, jossa yksitoista vuotta aikaisemmin olivat syntyneet Iggy Popin ja David Bowien Berliinin-kauden mestariteokset. Osa kappaleista saatettiin valmiiksi Lontoossa. Tuottajana toimi Bad Seedsin vakiyhteistyökumppani Flood.

Tender Preyllä on sellaisia synkkiä helmiä kuin Deanna ja City of Refuge, mutta parhaiten se muistetaan avauskappaleestaan The Mercy Seatistä. Minulle Mercy Seat vastaa Nick Caven kirjoittamien laulujen arkkityyppiä. Se on musiikillisesti yksinkertainen nojaten A-osissaan kahden soinnun vaihteluun. Kertosäkeen neljän soinnun kierto tuntuu tällöin lähes melodiselta vallankumoukselta. Teksti sen sijaan on nerokaan rikas, monitulkintainen ja täynnä erilaisia intertekstuaalisia viittauksia Raamattuun. Mercy Seat tavoittaa täydellisesti ja lopullisesti sen paranoidisen ja myyttisen countryn painajaismaailman, jota Cave oli koko siihen astisen uransa tavoitellut. Samaa voidaan toki sanoa hänen konserttiensa edeltävästä kulmakivestä, Tupelosta.

Mercy Seatin lähtötilanteessa murhasta syytetty kertoja odottaa sellissään kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Hän on uhmakas ja kiistää tekonsa:

”Of which I am nearly wholly innocent, you know
And I’ll say it again
I… am… not… afraid… to… die”

Kuolemantuomio on määrä suorittaa sähkötuolissa. Sähkötuoli ja kappaleen nimi, suomeksi armonistuin, muodostavat tekstin ydinparalleelin. Armonistuin esiintyy toisessa Mooseksen kirjassa. Se on liitonarkun kansi, jonka kaksi kerubia peittävät siivillään ja sillä istuen jumala ottaa vastaan ristillä kuolleen poikansa. Liitonarkkuun puolestaan on sijoitettu juutalaisten laki. Armonistuin on Caven tekstissä taivaallinen vastine maalliselle sähkötuolille.

”In Heaven his throne is made of gold
The ark of His testament is stowed
A throne of which I’m told all history does unfold
Down here it’s made of wood and wire
And my body is on fire
And God is never far away”

Jollain tasolla Caven narsistinen kertojapersoona siis yhdistää itsensä Jeesukseen ja vertaa omaa kuolemantuomiotaan tämän ristiinnaulitsemiseen. Vielä sellissä istuessaan hän muistelee Jeesuksen kärsimyshistoriaa ja naureskelee ironialle, joka syntyy, kun puuseppä syntyy ja kuolee toimialansa tuotteille: seimeen ja ristille.

Armonistuin, jonka luo kertoja uskoo pääsevänsä, sisältää siis lain. Laki: oikea, väärä ja niiden perusteella tuomitseminen ovat Mercy Seatin tärkeimpiä teemoja. Cave toistaa useaan otteeseen lainausta Mooseksen kolmannen kirjan 24. luvusta:

”An eye for an eye
And a tooth for a tooth”

… tai vaihtoehtoisesti: ”A truth for a truth”. Kertoja on puolestaan nimennyt vasemman ja oikean kätensä hyväksi ja pahaksi. Pahalla kädellä hän tappaa, oikealla antaa elää. Kertoja siis on murhan tehdessään pyrkinyt samaaan asemaan kuin Jumala tuomitessaan sieluja loppusijoituspaikkoihinsa armonistuimella istuen. Koska hän on maallisella vaelluksellaan pyrkinyt ottaamaan jumalallisen päätäntävallan, on hänet itsensä nyt tuomittava. Tämä on viittaus raamatun jakeeseen Jaak. 4:11: ”Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.”

Kuten sanottu, alkuun kertoja kapinoi tuomiotaan vastaan ja väittää olevansa syytön murhaan. Siitä huolimatta hänet istutetaan sähkötuoliin ja virrat kytketään päälle. Sähkötuoli, armonistuin, hehkuu ja savuaa, palaa ja sulaa. Lopulta, aivan tekstin viimeisessä lauseessa, usean monotonisena toistuneen kertosäkeen jälkeen, kertoja murtuu ja tunnustaa:

”But I’m afraid I told a lie”

Murhan kieltäminen ja pitkä tunnustamiseen ja kuolemaan johtava kituminen muodostaa kappaleeseen keskeisen jännitteen. Tuon tekstin sisäisen jännitteen Bad Seeds onnistuu loisteliaasti tavoittamaan myös musiikillisesti.

Alkuun kappale kuulostaa yhtyeelle tyypilliseltä goottipostpunkilta. Mick Harvey lyö bassoa rumpukapulalla, Cave takoo kahta sointua tahtien ensimmäisillä iskuilla ja Bargeld tuottaa häiriöääniä kitarastaan. Kertosäkeessä Wydlerin virveliniskut kuitenkin aloittavat koko kappaleen kestävän crescendon. Jouset ilmaantuvat juhlavina, mutta pelottavina äänimaailmaan. Tunnelma tiivistyy ja tiivistyy. Mieleen piirtyy sähkötuolissa sätkivä hahmo, joka lähestyy loppuaan.

Lopulta päädytään pakahduttavaan äänivyöryyn, jota on vaikea kuunnella ahdistumatta.

Tender Preyn versio ei kuitenkaan ole suosikkini monista Mercy Seatin variaatioista. Kappale on säilynyt Bad Seedsin ohjelmistossa julkaisustaan aina tähän päivään. Keikkatilanteessa se muuttui varsin nopeasti melodisemmaksi ja on kehittynyt läpi yhtyeen uran. Tulevat ja menevät muusikot ovat tuoneet siihen oman lisänsä, ja nykyään se on usein Caven konserttien sykähdyttävin ja vaikuttavin hetki.

Crescendon vaikutus on voimistunut, kun lähtövoimakkuutta on hiljennetty aloittamalla kappale pelkällä akustisella kitaralla. Lisäksi urku on vaihtunut flyygeliin ja Caven kehittynyt crooner-ääni löytää melodiasta enemmän nyansseja.

The Mercy Seatin merkitystä ja arvoa korostaa sen cover-historia. Tunnetuimman version teki tietenkin Johnny Cash kolmannelle American-levylleen. Samalla yksi ympyrä sulkeutui: Cash on kenties Caven uraa eniten inspiroinut lauluntekijä, jolta yleisten esteettisten vaikutteiden lisäksi oli lainattu Bad Seedsin toiselle levylle Wanted Man -kappale. Se, että mestari osoitti tällä tavoin kunnioitusta oppipojalleen, nosti Caven ainakin omissa silmissäni lopullisesti suurimpien laulunkirjoittajien joukkoon.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Alkuperäinen musiikkivideo, jolla kappaleen lyhyempi versio.

Bonus!

Yksi The Mercy Seatin evoluution huippukohdista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus II!

Johnny Cashin tunnettu versio.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!