Popklassikot 1995

#18 Luniz – I Got 5 On It (feat. Michael Marshall)

Pistä femma pilveen, Luniz pyytää.

Tämän kappaleen tarina on ainakin minun näkövinkkelistäni tarina kahdesta kappaleesta – ne ovat alkuperäinen I Got 5 On It ja tietenkin Ruudolfin samaa taustaa käyttänyt Kaipaan vaimooni. Upotetaanpa kollektiiviset hampaamme molempiin vuorollaan.

Luniz

Alkuperäiskappaleen fraasi ”I got five on it” tarkoittaa kymmenen dollarin marihuanapussin kulujen jakamista kahteen pekkaan. Itse asiassa koko kappale on omistettu tuolle länsirannikon räpin lempiaiheelle – tötsylle, pössylle, myssylle, hampulle, hasalle, dullalle, möyhylle, pilvelle, ganjalle.

Kappaleen ilmestyessä elettiin West Coast -räpin loistokauden lopun aikoja. Parin vuoden kuluessa kappaleen julkaisusta Death Row -levy-yhtiön väkivaltainen pihtiote oli saastuttanut skenen, gangsta rapin esteettiset rajoitteet olivat tukahduttaneet luovuuden, viheliäinen Death Row -pomo Suge Knight istui vankilassa ja itä- ja länsirannikon hiphop-piirien välinen vihanpito oli niittänyt kaksi skenen suurimpiin lahjakkuuksiin kuulunutta artistia, Tupac Shakurin ja Biggie Smallsin.

Sitä taustaa vasten I Got 5 On It allaspartyvideoineen tuntuu suorastaan elegiseltä. Suurimmaksi murheeksi nousee hiukan huvittavalta vaikuttava huoli siitä, että kaverikin maksaa oman osansa henkosista.

”It’s too many heads to be poppin’ to let my friend hit
Unless you pull out the fat, crispy
Five dollar bill on the real before it’s history”

Viiden dollarin setelin! Tästä ovat 800 dollarin Grey Goose -pullot, timangiketjut, kaikenlaiset flossaukset ja muut yltiöturmellukset vielä kaukana.

Ylimääräisiä sirkustemppuja ei toki tarvittukaan, kun musiikki oli täyteläistä ja vivahteikasta kuin sivettikissan ulostamista pavuista keitetty luksuskahvi. (Nyt tarkkana: en esitä tässä, että itse musiikki olisi ns. paskaa.) Kappaleelle sen salaperäisen, elegantin yöllisen luonteen tarjoavat elementit on lainattu Club Nouveaun Why You Treat Me So Bad -kappaleesta, mutta ne on hidastettu ja muokattu tunnistettavuuden rajoille. Upeasta kertosäkeestä vastaa d-sarjalaiseksi jäänyt r&b-laulaja Michael Marshall.

http://youtu.be/gJEcoTRhSjU

Ruudolf

Länsirannikon kermaiseen soundiin enemmän kuin perusteellisesti vihkiytyneiden Ruudolfin ja Karri Koiran käsittelyssä tarkan markan tötsäyttelyn ylistys muuntui suloiseksi ja hauskaksi kaipuusävelmäksi vaimolle. Se on machismostaan tunnetussa räpissä tietysti paljon kiinnostavampi aihe kuin ganja – joka ei sanoitusten aiheena voi kiinnostaa juuri muita kuin teinejä ja vannoutuneimpia asianharrastajia. Etenkin Karrin säkeistöt ovat rohkean positiivista ja simppelistä asustaan huolimatta salafiksua kertomaa rakkaudesta ja siitä kuinka se saadaan kestämään.

”Mä rapistun, tukka on ruma ja mä saatan lihoo
Sun pitää vanhakin silittää mun ryppyst ihoo

Yhdes vartutaan ja kiinni tartutaan kun tulee huolii
Pidetää toistemme puolii
Ratkotaan pulmii, ei olla julmii
Koska siihen menee aivan liikaa puhtii”

On jokaisen oma asia, kumpaa näistä versiosta pitää parempana, mutta Ruudolfin versiossa on niin paljon kaikkea, joka tekee Ruudolf-biiseistä loisteliaita – itseironista huumoria, sydäntä, karismaattista räppäystä, itkua vaimon perään – että se ansaitsee ainakin lähteä kisaan samalta viivalta.

Varmaa on vain, että voittajaksi selviytyy Bay Area -soundia luomassa ollut tuottaja Tone Capone, jonka innoittunut tuotantojälki on suurin syy, miksi molemmat versiot kuulostavat vieläkin niin taivaallisen hyviltä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!