2000-luvun kotimaiset pophelmet

#18 Liekki – Pienokainen (2003)

Teemu Soininen, joka soitti ennen muun muassa Superissa, ja Janne Kuusela, joka opittiin tuntemaan Karkkiautomaatista. (Kuva: Tomi Palsa)

Pienokainen tiivistää Janne Kuuselan ilmaisun Liekin puitteissa paremmin kuin muut yhtyeen kappaleet.

“Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, tyttöni pois”

Liekin Janne ”Jansku” Kuusela kykenee parhaana päivänään todelliseen nerouteen, mutta harmillisen usein tyytyy paljon vähempään. Se nähtiin jo Karkkiautomaatissa, mutta etenkin Liekin myöhempien aikojen levyillä. Pienokainen on Karkkiautomaatin Suudelmilla-levyn ohella oivin esimerkki siitä, millaista jälkeä säveltäjältä syntyy parhaana päivänään.

Liekin todelliselta magnum opukselta, vuoden 2003 Korppi-albumilta löytyvä Pienokainen tiivistää Kuuselan ilmaisun Liekin puitteissa paremmin kuin muut yhtyeen kappaleet.

Liekki syntyi vuonna 1999 vuotta aiemmin hajonneen Karkkiautomaatin raunioille. Kun Karkkiautomaatti oli vain viisivuotisen taipaleensa aikana harpannut ison matkan naivistisesta punkpopista, öh, naivistiseen indiepoppiin, Liekki oli ainoastaan loogista jatkumoa sille. Janskun sävellysten muuttuessa yhä polveilevimmiksi ja monimutkaisemmiksi tarvittiin niiden toteuttamiseen taiturimaisempia muusikoita ja sovittajia. Sellaiseen kelpasi hyvin esimerkiksi yksi harvoista kyseenalaisen ”kosketinvelho”-termin Suomessa ansaitsevista miehistä, Okke Komulainen. Komulaisen ammattimainen soitto otti melkoisen kaulan verrattuna Karkkiautomaatin kahden sormen urkumelodioihin.

Liekin debyyttilevy Magio (2001) keskittyi esittelemään uuden bändin soundin – ja ennen kaikkea Janskun uuden lauluäänen. Raakilemaisuudestaan ja ilmeisestä karkkiautomaattimaisuudestaan huolimatta levyllä oli hienoja kappaleita, kuten Sulka, Aave ja Tähtien. Kaksi vuotta myöhemmin yhtye oli kuitenkin hitsautunut soundiltaan lähes täydelliseksi ja Kuuselan sävellykset harpanneet lähes kauttaaltaan mestarilliselle tasolle.

Mutta ennen kaikkea Liekillä oli nyt käsissään jotain kultaakin arvokkaampaa: oikea hittilaulu. Toki Karkkiautomaatilla oli ollut pikkuhittejä, mutta yhtye oli jäänyt vahvasti kulttistatuksensa vangiksi.

Liekin ensimmäinen hitti Pienokainen on edelleen yhtyeen suurin. Keväällä – kesällä 2003 se soi radioissa kaiken aikaa – tai ainakin siltä se tuolloin tuntui. Se riitti myös nostamaan Korppi-albumin peräti listaviitoseksi – huikea suoritus vuonna, jolloin suomalaiset ostivat kahmalokaupalla Yötä, Pizza Enricoa, Pikku G:tä, Gimmeliä ja Nightwishiä.

Pienokaiseen on puristettu Liekin olennaisimmat elinmehut: melankolia, kaiho, mystiikka ja öisen metsälammen tyyneys. Tätä kaikkea ei kuitenkaan tarjoilla kuin Manulle illallista, vaan hyvyyttä ripotellaan säästeliäästi.

Kuusiminuuttinen Pienokainen alkaa odottavasti kuulaalla pianomelodialla ja helisevillä kitaroilla. Pikkukivan kitaranäppäilyn kautta se etenee puolivillaista melodiantynkää tapailevaan huiluriffiin. Vajaan minuutin kohdalla Jansku alkaa laulaa hieman pitkäpiimäistä säkeistöä, joka ei vielä lupaa kovin suuria.

”Kylmä huoneessain
kylmä huulillain
kauan kuulla sain
kauan”

Kappaleen kortit isketään pöytään vasta tämän säkeen puolivälin kohdalla: melodia kehittyy ja alkaa kasvattaa tunnelmaa isommalle. Koskettimet viiltävät taustalla.

”Kauan
En palata voi, en voi
Kauan
En palata voi”

Liekiltä on julkaistu kuusi albumia, joista Korppi ja sitä seurannut Rajan piirsin taa (2005) ylsivät Suomen albumilistalla top 5:een. (Kuva: Tomi Palsa)

Jo ensimmäinen säkeistö sisältää sanan ”kauan” neljä kertaa – tämän onkin oltava Kuuselan suosikkisana. Löytyyhän yhtyeeltä myös laulu nimeltä Kauan, kauan sitten. Sama, kaihoisan tunteikkaasti lausuttu ”kauan” toistuu muuten kappaleen aikana vielä neljä kertaa.

Säkeen jälkeen tulee sanojensa ja tunnelmansa puolesta korkealle ilmoihin nouseva kertosäe. Tätä kannatti odottaa yhden minuutin ja 32 sekuntia!

”Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, tyttöni pois”

Maailma on jälleen pelastettu, ainakin muutaman minuutin ajaksi.

Kuten Liekin kappaleissa usein, sanoista on hyvin vaikeaa muodostaa mitään erityisen selkeää tarinaa – lähinnä ne tuntuvat musiikin sekaan hyvin sopivalta, kryptiseltä ja mystiikkaa huokuvalta sanahelinältä. Mutta kun sävellys on riittävän hieno, sekin riittää.

Kuuselaa olisi lisäksi helppo epäillä äärimmäisen laiskaksi sanoittajaksi, sillä seuraava säkeistö poikkeaa edeltäjästään vain vähän.

“Taivas reunallain
taivas unessain
kauan tietää sain
kauan

Kauan,
en salata voi, en voi
Kauan,
en salata voi”

Laulun sanoitusta voi toisaalta pitää myös jonkinlaisena minimalismina, vastakohtana Liekin maksimalistiselle progepopille – mikä antaa jo paljon mairittelevamman kuvan Kuuselasta sanoittajana.

Liekistä ei tullut yhden hitin ihmettä, vaan yhtye on pysynyt taiteellisesti suhteellisen kunnianhimoisena ja relevanttina näihin päivin asti – itse asiassa yhtyeen tuorein levy, kahden vuoden takainen Paimen oli sen paras vuosikausiin. Mutta ikävä kyllä silläkään ei ollut uutta Pienokaista.

No, eipä Marsiinkaan laskeuduta ihan joka vuosi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

26. helmikuuta 2003 – Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kertoi puheessaan suunnitelmastaan tehdä Irakista demokratian mallimaa arabimaailmassa