Popklassikot 1983

#18 Aztec Camera – Oblivious

Roddy Frame, skotti-indien ihmelapsi.

Glasgowlainen Roddy Frame oli vain 16-vuotias, kun Aztec Camera sai ensimmäiset tekeleensä julki fanzine-kasettikokoelmien seassa. David Bowien jo lapsuudessa johtotähdekseen ottanut Frame operoi yhtyettä alusta alkaen yksin ja indiepiirit havaitsivat hänen lahjakkuutensa varhain. Postcard Records ennätti julkaista Aztec Cameran kaksi ensimmäistä singleä, joista Mattress of Wire jäi vararikkoon vuodessa ajautuneen levy-yhtiön viimeiseksi äänitteeksi.

Vuoteen 1983 mennessä Aztec Cameran olivat kuitenkin jo napanneet Iso-Britanniassa Rough Trade ja Yhdysvalloissa Sire Records. Yhtyeen jäsenistö vaihtui, ja Frame kirjoitti ja soitti esikoisalbumin High Land, Hard Rainin lähes kokonaan itse. Oblivious oli sen toinen single.

Obliviousin pehmeästi kolisevassa äänimaailmassa ja kärsimättömissä lyriikoissa soivat vaikutteet niin Elvis Costellolta kuin Orange Juicen kaltaisilta aikalais-skotti-indiepoppareiltakin. Kappaletta kuljettavat eteenpäin akustinen kitara ja perkussiot, jotka eivät kuitenkaan saa sitä kuulostamaan ”orgaaniselta” vaan pikemminkin siltä kuin Paul McCartney ja Josef K olisivat syöneet liian monta guaranatablettia ja murtautuneet koulun musiikkiluokkaan kirjoittaakseen lattarivaikutteisen tunnusbiisin Tjäreborgin kielikurssimainokseen.

Vaikka sofistipophitti tuntuu ajoittain nousevan pari senttiä maan pinnan yläpuolelle, sen ote on hallittu ja kaulukset pysyvät suorassa. Teinidramaattisessa asetelmassa kertoja väijyy lähipiirissä olevaa ihastuksen kohdetta niin intensiivisesti, että ympäristö alkaa kaikua tämän lähestyvien askelten äänistä. Tunnelma on skarppi kuin kävelisi koleassa auringonpaisteessa valvotun yön jälkeen. Puolinaiset aistiharhat suistavat ajatukset raiteiltaan ja coolina pysyminen on vaikeaa.

“From the mountain tops down to the sunny street
A different drum is playing a different kind of beat
It’s like a mystery that never ends
I see you crying and I want to kill your friends
I hear your footsteps in the street
It won’t be long before we meet
It’s obvious”

Pyörryttävän toiveikkaan laulun kertojahahmo jännittää silmät kirkkaina vääjäämätöntä kohtaamista tietämättä tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan.

” I hope it haunts me till I’m hopeless”

Samalla hermostuneisuudella Aztec Cameraan vaarallisesti ihastuneet levy-yhtiöt odottivat Obliviousista suuren luokan läpimurtohittiä. Se nousikin Britannian singlelistan kahdeksanneksitoista, mutta jäi kuitenkin lähinnä indipiirien klassikoksi.

Aztec Camera teki High Land, Hard Rainin jälkeen vielä viisi levyä. Suuren yleisön oli ehkä hankala saada otetta Aztec Cameran vaihtelunhaluisesta ja hahmottomasta tyylikkyydestä, mutta valikoivammat popin kuluttajat rakastivat sitä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!