Popklassikot 1983

#17 Talking Heads – Burning Down the House

Kokaiini saa kasvot kiiltämään, tietää David Byrne (oikealla).

Talking Heads oli jokseenkin eksentrinen orkesteri. Laulaja David Byrnen neuroottisessa energiassa oli yhtä aikaa felakutimaisista rituaaleista kumpuavaa alkukantaisuutta ja jotain kovin newyorkilaista: valkoinen mies siistissä valkoisessa puvussa pomppimassa ympäriinsä.

Byrnen läsnäolo kaikessa ekspressiivisyydessään suorastaan vyöryy kuulijan päälle heti Burning Down the Housen kitaraintron jälkeen. Tuttu kimeä kailotus kuulostaa jälleen kerran siltä kuin hän olisi lähtemässä lentoon.

Lennokasta meno onkin: tämä Speaking in Tongues-albumin avaava villi funk-tykitys kun on Talkkareita tanssittavimmillaan, ja näin suoraa jatkumoa Remain in Lightin karnevalistiselle afrobeatille. Ovathan kappaleen koukut massiivisen tarttuvia, ja suosio niin listoilla kuin lukemattomina uusiotulkintoina ansaittu.

Burning Down the House oli Speaking in Tonguesin virallinen lippulaiva, joka nousi Talking Headsin ainoaksi top 10 -hitiksi Pohjois-Amerikassa. Briteissä taas bändin ilmaisu ei näyttänyt ainakaan vielä menevän läpi, sillä sinkku ei noussut edes listalle. Kenties Madnessin vuoden takainen Our House sai riittää, mitä tulee taloaiheisiin jytähitteihin.

Stop Making Sense. Tuntuu kuin tähän sananparteen koko Talking Headsin tuotanto olisi aina perustunut. Vaikka kvartetti ja etenkin David Byrne olivat tunnettuja taidepunkin intelligentsiana, perustuivat monet bändin toimintatavat irrationaalisille visioiden kohtaamiselle.

Tämäkin kappale alkoi jamina, jonka pohjaideana oli rumpali Chris Franzin Parliament-Funkadelicin keikalla kuulema ”burn down the house” -fraasi. David Byrne rupesi laulamaan päälle lähinnä hölynpölyä ja merkityksettömiä tavuja, jotka loppujen lopuksi muotoutuivat varsin kryptiseksi lyriikaksi:

”All wet
Hey you might need a raincoat
Shakedown
Dreams walking in broad daylight
Three hundred sixty five degrees
Burning down the house”

Byrne käytti noihin aikoihin jonkin verran kokaiinia, mikä ehkä selkeimmin kävi ilmi miehen huomattavasta hikoilusta keikoilla (”all wet”) – kyseessä kun on eräs huumeen sivuvaikutuksista. Siksi Burning Down the Housen onkin selitetty olevan taas yksi huumelaulu.

Tämän havainnollistaa myös psykedeelinen video, jolla biisin menevyyteen verrattuna melko staattisesti elehtivä kivikasvoinen Byrne näyttää mieluummin jopa palavan kuin esiintyvän ison yleisön edessä. Kun konsertti on ohi, ollaan taas tien päällä ja valkoiset keskiviivat kulkevat pilvessä olevan näköisen Byrnen naaman yli. Assosiaatio lienee selkeä.

Vaikka kokaiinin itsevarmuutta ruokkiva vaikutus varmasti auttoi ujoa Byrneä esiintymään, on hän selittänyt tulen symboloivan myös jungilaista psykologista muutosta persoonassa. Sen lisäksi, että kappaleen nimi onkin löyhästi teorian representaatio, käy videon lapsihahmoista ilmi myös tämä taustalla vaaniva persoona, joka loppua myöten käy aina vain päällekäyvämmäksi – kirjaimellisesti. Laulun viimeiset sanat Byrne laulaa jo kaksinkerroin, pikkupojan kiipeillessä selkää pitkin.

Laulu palavasta talosta tulkittiin hieman konkreettisemmin syyskuussa 2001, jolloin Burning Down the Housella oli kyseenalainen kunnia päästä Clear Channel -radiokanavan epäsopivien kappaleiden listalla.

http://youtu.be/ijwBsYxCOVs

Niin tarttuva kuin studioversio onkin, kalpenee sen energia tämän Stop Making Sense -live-esityksen rinnalla. Tässä on sitä todellista kreisibailua:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Burning Down the Housea ovat versioineet ainakin ”Weird Al” Yankovic, Dave Matthews Band, Marcus Miller ja Bonnie Raitt. Itselläni on ehkä henkilökohtaisin side Tom Jonesin ja The Cardigansin duettoon. Sen tinapaperiset, pienissä kuutioissa joranneet ufomiehet kun pyörivät MTV:llä vuosituhannen vaihteessa melko taajaan. Itse versio ei mikään suuri syrjähyppy alkuperäisestä ole, joskin meno on hieman tomjonesimpaa torvisektioineen kaikkineen:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vastapainona sitten väkisin katu-uskottavaan muotoon taottu The Usedin tulkinta, joka on ehkä omaleimaisempi, mutta silti melko tympeä:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!