Popklassikot 1987

#17 Suzanne Vega – Luka

Suzanne Vega, hyvinvointipoppia ikävistä asioista.

Yhdysvaltalainen lauluntekijä Suzanne Vega kirjoitti kappaleen lasten pahoinpitelystä pikkupojan suulla. Raskaasta teemastaan ja poikkeuksellisesta tulokulmastaan huolimatta Lukasta tuli Vegan isoin ja pidetyin hitti.

Kaltaiselleni porilaispojalle Luka oli aikoinaan yksi peruskiva autoradiobiisi muiden joukossa. Lukan tahtiin oli kiva hyräillä leppoisasti. Kun selvisi, kuinka ikävistä asioista siinä lauletaan, oli koko kappaletta lähestyttävä aivan uudessa valossa.

Lukassa pieneen poikaan kohdistuva väkivalta on selviö, mutta muut mahdolliset alistamistoimet jäävät kuulijan mielikuvituksen varaan. Aihe saattoi olla 1980-luvun hyvinvointipopissa tabu, mutta rockin puolella ei ole pelätty käsitellä esimerkiksi insestiä tai alaikäisiin kohdistuvaa himoa. Soittolistalle mahtuu kappaleita, kuten Motörheadin Don’t Let Daddy Kiss Me, Pixiesin Broken Face ja The Mothers of Inventionin Brown Shoe Don’t Make It.

Vega sai inspiraation lempeästi soivaan Lukaansa tarkkailtuaan kotinsa edustalla leikkineitä lapsia. Yksi heistä ei jotenkin tuntunut kuuluvan joukkoon.

Kappaleessa lauletaan omituisista yöllisistä äänistä, joista ei sitten puhuta. Iskujen kohdetta käy väistämättä sääliksi.

”If you hear something late at night
Some kind of trouble, some kind of fight
Just don’t ask me what it was
Just don’t ask me what it was
Just don’t ask me what it was”

Pikkupojan mustelmiin löytyy tietysti käypä selitys.

”Yes I think I’m okay
I walked into the door again
Well, if you ask that’s what I’ll say
And it’s not your business anyway”

Musiikillisesti Luka on heleän kevytpopin muotovalio. Kappale etenee vaivattoman tuntuisesti Vegan tulkitessa sävellyksensä hunajaisen pehmeästi. Arvostettavaa on myös se, ettei laulelmallisen popbiisin kertosäkeestä ole kasattu huikentelevaista kakunkuorrutusta, vaan kappaleen eri osat sulautuvat saumattomasti yhteen. Varsin rakastettava on myös kahdesti kertosäkeen jälkeen toistuva, pilvien korkeudella kulkeva kitarariffi.

Kappaleen kauneus ja ilmavuus toimivat omanlaisenaan vastapainona synkälle tekstille. Musiikki tavallaan kiistää ne ikävyydet, jotka Lukan karusta arjesta on vahingossa päässyt paljastumaan. Kukapa haluaisi päästää noin kammottavia kokemuksia päivänvaloon.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

1990-luvun nukkavieruihin popsankareihin kuuluva The Lemonheads osasi vetää oikeista naruista cover-valintojen suhteen: bändin Luka-kaahauksesta tuli college radio -hitti vuonna 1989. Kolmea vuotta myöhemmin Lemonheads lainaili Mrs. Robinsonia vielä menestyksekkäämmin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!