Popklassikot 1984

#17 Modern Talking – You’re My Heart, You’re My Soul

Modern Talking tietää, että juusto on hyvää.

Kun olin seitsemänvuotias, pidin suunnattoman paljon legoista, Commander Keen -tietokonepelistä ja Modern Talkingin You’re My Heart, You’re My Soul -kappaleesta.

Ensimmäinen popkappale, josta muistan pitäneeni, oli listahistorioiden selailun jälkeen kuitenkin No Doubtin Don’t Speak joulukuulta 1996. Modern Talkingiin sain ensimmäisen tiedostavan kosketukseni vasta keväällä 1998, samaa kautta kuin kaikkeen muuhunkin musiikkiin noihin aikoihin eli Lista-ohjelman kautta.

Modern Talkingin Back for Good -comeback-levy kiilautui Virallisen Listan ykköspaikalle juuri You’re My Heart, You’re My Soulin uudelleenlämmityksen avittamana. Niin Suomessa kuin Keski-Euroopassa.

Back for Goodilla oli kappaleesta myös toinen uusi versio. Nämä ovat minulle ne rakkaat versiot, vaikka vuoden 1984 originaalin softcelliaanisen kuivakka ja minimalistinen syntikkapop on joka suhteessa seuraajiaan sofistikoituneempi – jos Modern Talking voi sitä olla.

1990-luvun eurotrance-juustosta tehty kuorrute imeytti You’re My Heart, You’re My Soulin jättihitteisään ytimeen niin syvän ruotsinlaiva-kitsch-ulottuvuuden, ettei lapsi voinut sitä vastustaa.

Nyt jälkeenpäin on huomannut, että You’re My Heart, You’re My Soul on niitä kappaleita, joita kukaan ei voi rakastaa vilpittömämmin kuin seitsemänvuotias, joka on onnellisen ymmärtämätön sen kontekstista ja sisällöstä.

Kun saa tietoonsa kappaleen taustan, sen synteettiseen pintaan polttomerkitään välittömästi valtava guilty pleasure -leima. You’re My Heart, You’re My Soul on europopin pioneerikappale, miehen yksipuolisena roihuava rakkaudenosoitus toiselle miehelle ja kuvitteellisia sydämenlyöntejä saksalaismakuuhuoneen satiinilakanoissa.

You’re My Heart, You’re My Soul on Modern Talkingin uran ylivoimaisesti tunnetuin ja menestynein kappale, joka valloitti Keski- ja Pohjois-Euroopan listat kahdella eri vuosikymmenellä. Lisäksi ei-niin-kovin-hyvin aikaa kestänyt video kiteytti bändin vuonna 1987 rikkoneet sisäiset suhteet.

Mattinykäsmäisessä college-paidassaan taustalla seisova Dieter Bohlen tietää, ettei yhtye olisi mitään ilman häntä. Edessä Thomas Anders näyttää niin hyvältä kuin mies vain voi ja laulaa kappaletta, jonka rakkautta tunnustavassa tekstissä on kahden säkeen sydäntäsärkevä särö.

”Deep in my heart – there’s a fire – a burning heart
Deep in my heart – there’s desire – for a start
I’m dying in emotion
It’s my world in fantasy
I’m living in my, living in my dreams”

Seuraavassa säkeistössä unelmoinnin ja sydänmurskan haikeuttama fantasia paisuu vielä fyysiselle tasolle. Anders sytyttää makuuhuoneen täyteen kuvitteellisia kynttilöitä ja yrittää pehmittää ihastustaan rakkaudentekoihin, jotka eivät koskaan käy toteen.

”Let’s close the door and believe my burning heart
Feeling alright, come on, open up your heart
I’ll keep the candles burning
Let your body melt in mine
I’m living in my, living in my dreams”

Tarinan sijaan vetoavinta biisissä on kertosäkeen ensimmäisen säkeen jälkeen kuultava taianomainen konerummun isku, jonka kaikki varmasti tuntevat. Kun se jysähtää, Dieter Bohlen ojentaa videossa käsivartensa ilmaan. Minä teen joka kerta samoin.

Se yksi rummunkohahdus erottaa You’re My Heart, You’re My Soulin kaikista halvoista europop-kauheuksista, joissa Lidlin kyseenalaisimmat tuotteet on puettu säveliin. Se yksi kohahdus vie mielen lapsuuteen ja tekee You’re My Heart, You’re My Soulista kuolemattoman osan musikaalista historiaani.

Biisissä piti olla toinenkin täydellinen elementti. Olin jo kirjoittamassa, kuinka kappaleen 300 000 D-markan modulaation tullessa tekee mieli sulkea silmät, ojentaa kädet ilmaan ja itkeä sateenkaarikyyneliä kuvitteellisessa konfettisateessa.

Mutta ei. Modulaatiota ei tule.

Ei alkuperäisessä sinkkuversiossa eikä albumiversiossa. Saati kummassakaan vuoden 1998 uusintayrityksistä.

Kertosäe toki vaihtaa ylempään oktaaviin, muttei moduloi, kuten olin kaikki nämä vuodet muistanut.

Ja samalla hetkellä lapsuusmuistot pirstoutuvat kuin Thomas Andersin epätoivoinen sydän.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!