Popklassikot 1999

#17 Fiona Apple – Fast as You Can

dsfsdfsfsdfsf

Ei oo helppoo Fionallakaan.

”Sometimes my mind don’t shake and shift
But most of the time
it does”

Jokainen laulava lauluntekijä kuulosti 1990-luvun tuottaja Jon Brionilta. Tai ainakin Fiona Apple, Aimee Mann ja Rufus Wainwright kuulostivat. Heistä jokaisen pianosoundi on viritetty piukkaan rajalle, johon pehmoinen ja täydellinen ihanuus loppuu ja jolta haukotus alkaa. Heistä jokaisen soitto toisaalta kuulostaisi täydelliseltä vaikka tarranauhalla äänitettynä. Fast As You Can on – varsinkin taivaspaikan ansaitsevassa väliosassaan – Brion-soundia rikkaimmillaan.

Fast As You Canile on juotettu on kaksi kappaletta yhteen, tai oikeastaan sen keskelle on kolvattu yksi Applen hienoimmista kappaleista, jota ei koskaan kuulla kokonaan.

Kuten niin monen muunkin Applen rakkaustarinan, Fast As You Can on puhuttelun sekä vellomistaan romantisoivan itsetutkiskelun yhdistelmä. Liian vaikeassa rakastamisessa mykkä raivo muuttuu kesken kaiken lämmöksi ja taas takaisin haista paskaan. Applen suussa mieliala vaihtuu maanisesta latelusta leutoon ja kaihoisaan vereslihaan, kunnes puhkuu keuhkot tyhjäksi käskien lähteä karkuun, kun vielä omin jaloin pääset.

”O darling, it’s so sweet, you think you know how crazy
how crazy I am
You say you don’t spook easy, you won’t go, but I know
and I pray that you will”

Applella on melkein jokaisessa kappaleessaan jokin särö tai pari, josta katkeruudeksi, uhmaksi ja itsesääliksi tekeytyvä selkänahaton herkkyys pääsee läpi. Fast As You Canillakin niitä on yksi.

Kun ohimenevän hetken ego on heltymässä ja antamassa periksi, Apple lipsauttaa äänensä rekisteriin, jota kuka tahansa muu käyttäisi joka toisessa nuotissa, jos vain osaisi. Ja silti jossain pitkällä näkökentän ulkopuolella on pakko vieläkin vinoilla.

”I’ll be your pet,
if you just tell me it’s a gift”

Ei se saatana tajua. Anti olla.

”But if you’re getting any bright ideas, quiet dear
I’m blooming within
Fast as you can, baby wait watch me, I’ll be out”

No mene, mene mene mene.

Fast As You Canin videon ohjanneelle Paul Thomas Andersonille annan 14 vuoden taakse yhden neuvon: älä enää ikinä tee musiikkivideota tyttöystävällesi ja tyttöystävästäsi. Hirveetä kattoo.

Teit myös Magnolian ja Aimee Mannista lopullisesti tähden sekä annoit Jon Brionin peukaloida soundtrackin, joten saat anteeksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!