Popklassikot 1995

#17 Ash – Girl From Mars

Ash. Mark, Rick ja Tim.

Ashin Girl from Marsia kuunnellessa tulee mieleen, että rockin tekeminen pitäisi jättää teineille. Ajatus ei kenties kestä perusteellisempaa tarkastelua, mutta kaikesta huolimatta se välähtää mielessä, kun kuuntelee tältä pohjoisirlantilaisyhtyeen kappaleelta pursuilevaa kyynisyydestä vapaata joie de vivreä, jonka aikuiset harvoin saavuttavat.

Jo lapsina Iron Maiden -vaikutteisessa Vietnam-yhtyeessä musiikkiuransa aloittaneet Tim Wheeler (laulu, kitara) ja Mark Hamilton (basso) värväsivät mukaansa rumpali Rick McMurrayn vuonna 1992 ja perustivat Ashin vain 15-vuotiaina. Ei siis ollut liioittelua, kun yhtyeen varhaisten singlejen ja debyytti-EP Trailerin takakansissa luki “guaranteed real teenagers.”

Vuonna 1996 julkaistu Ashin ensilevy 1977 olikin saanut nimensä paitsi yhtyeen jäsenten suosikkielokuva Star Warsin ja ensimmäisten brittipunkpitkäsoittojen julkaisuvuosien myös Wheelerin ja Hamiltonin syntymävuoden mukaan.

Trailerilla ja 1977:llä Ash jatkoi sellaisten pohjoisirlantilaisten poppunkkareiden kuin The Undertonesin ja Stiff Little Fingersin, aloittamaa ylpeää melodisen surinapopin perinnettä. 1977:llä se osoitti kuuluvansa jäsentensä nuoresta iästä huolimatta alan mestareiden joukkoon. Albumi tursusi loistavia kappaleita (Girl from Marsin ohella), kuten singlet Goldfinger, Oh Yeah, Kung Fu ja Angel Interceptor sekä albumiraidat Lose Control ja Gone the Dream osoittivat. Ash sai tarttuvien ja iskevien popkappaleiden tekemisen näyttämään lastenleikiltä.

Albumin hienointa hetkeä on vaikea valita, mutta lopulta kultamitalin saa kaulaansa loistelias Girl from Mars, yhtyeen vuonna 1995 julkaistu läpimurtosingle. Kappaleessa yhdistyvät upean katkeransuloinen popmelodia ja räjähtävä energialataus, joka niittää altaan kaikki vastaväitteet. Sanoituksiltaan se on hiukan pikkuvanha – yhtyeen laulaja ja laulunkirjoittaja Wheeler muistelee nostalgisesti menneisyyden kultaisia päiviä ja kadotettua rakkautta hädin tuskin täysi-ikäisen syvällä elämänkokemuksella:

“Do you remember the time I knew a girl from Mars?
I don’t know if you knew that
Oh, we’d stay up late playing cards
Henri Wintermans cigars
Though she never told me her name
I still love you, girl from Mars”

Sanoitusten lähemmässä tarkastelussa paljastuu, että Girl from Marsin voisi sci-fi-elementeistään huolimatta liittää huoletta romantiikan ajan runouden kokoelmaan William Wordsworthin ja Samuel Taylor Coleridgen seuraan:



“Sitting in our dreamy days by the water’s edge
On a cool summer’s night
Fireflies and the stars in the sky
Gentle glowing light
From your cigarette
The breeze blowing softly on my face
Reminds me of something else
Something that in my memory has been replaced
Suddenly it all comes back
And as I look to the stars”

Kappaleen pienoinen teennäisyys ei kuitenkaan tunnu ärsyttävältä, vaan sympaattiselta ja riemastuttavalta. Girl from Marsissa ei ole havaittavissa mitään kyynistä tai ironista, vaan se on puhdas ja suoraan sydämestä tulvahtava yhdistelmä viattomuutta, heräävää ensirakkautta ja nostalgista kaipuuta lapsuuden lämpimiin kesäiltoihin – toki yhdistettynä tanakkaan rytmiin, ulvovaan tilulilusooloon ja valtoimenaan surisevaan särökitaraan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!