2000-luvun kotimaiset pophelmet

#16 Ville Leinonen & Valumo – Tähtityttö (2000)

(Säv. ja san. Ville Leinonen)

Tähtityttö on Ville Leinosen ensimmäiseltä Valumo-yhtyeen kanssa tehdyltä albumilta. (Kuva: Tomi Palsa)

En tiedä, onko Ville Leinonen se rakkauden ja romantiikan suuri lähettiläs mitä hänestä 2000-luvun alussa oltiin muovaamassa, tai pitikö hänen koskaan ollakaan sitä, mutta Tähtityttöä kuunnellessa sillä ei ole merkitystä.

“Hani, mä tuun sun luokse
Junalla halki Suomen
Koko yön”

Popkappaleena Tähtityttö on erinomainen: yksinkertainen, helposti nautittava ja loputtomasti kuunneltavissa. Rakkauslauluna Tähtityttö on kaunein, mitä Suomessa on 2000-luvulla tehty. Hania ja himotyötä lukuun ottamatta sen teksti olisi voitu kirjoittaa vaikka 1950-luvulla.

Rakkaansa luokse palaavan muusikon lemmenlaulu ei tunnu vieraalta tänäkään hetkenä. Pari tuoretta sanavalintaakin soljuvat tekstiin luontevasti. Leinosen pehmeä ääni rautalankakitaran ja sähköurkujen päällä luovat haikean tunnelman, joka parhaan iskelmän tavoin vie ajatukset siihen rakkaimpaansa, oli hän lähellä tai kaukana.

On kummallista, että Tähtitytöstä ei ole tullut niin isoa koko kansan hittiä kuin olisi pitänyt. Edellytykset kansansuosiolle olivat loistavat, sillä Tähtityttö koskettaa laajaa viiteryhmää: iskelmäpoppina se sopii Radio Suomen musiikkikartalle, mutta erottautuu edukseen olemalla välitön ja aidon kuuloinen. Baddingmaisuudellaan se puolestaan sointuu hyvältä perinnetietoisen musiikinystävän korvaan.

Omintakeisilla rakkausrunoillaan ja chanson-vaikutteillaan Leinonen saa osakseen runotyttöjen palvonnan, kokeellisuudellaan hän on saanut vaihtoehtoväenkin siunauksen. Tähtityttö voisi yhtä hyvin soida taustamusiikkina Esson baarissa tai taideopiskelijoiden illanistujaisissa. Kerran eräs kauppatieteilijä tuli dj-keikalla kiittelemään minua kappaleen soittamisesta.

Leinonen on tehnyt urallaan huomattavasti raadollisempaakin musiikkia kuin Tähtitytön kaltaisia romanttisia iskelmiä. (Kuva: Tomi Palsa)

“Mut kun ilta viimein sammuu
Ja mä jään pukuhuoneeseen
Suljen silmäni ja kyyneleiden läpi kutsun sua”

Luultavasti Leinonen ei halunnut Tähtitytöstä koko kansan rallatusta. Näin jälkikäteen sitä olisi hankala kuvitella. En tiedä, miten tosissaan Leinonen iskelmäkappaleita sävelsi, mutta onneksi hän ei tehnyt sitä totisesti. En tiedä, kuinka moni Radio Suomen vakiokuuntelija päätti Tähtityttö– ja Enkeli-sinkkujen perusteella ostaa Valumon levyn, mutta veikkaan, että he kaikki tulivat vähintään yllätetyiksi. Toivottavasti he kuitenkin kuuntelevat sitä ainakin joskus.

Vielä yllättyneemmiksi he tulisivat, jos laittaisivat Majakanvartijan uni– tai Auringonsäde/Pommisuoja -levyn soimaan. Tuskinpa Leinonen olisi voinut tälle yleisölle huutaa ”Kari Tapio on kuollut mutta Ville Leinonen elää”, niin kuin hän elokuussa Korjaamolla teki.

Levyillä Leinonen on kulkenut kauas siitä iskelmäprinssistä, joksi hän Poko-debyyttinsä avausraidalla itseään nimittää. Keikoilla hän voi olla sitä, tai sitten mitä tahansa muuta majakanvartijasta Glenn Danzigiin, nerosta glorifioituun pubilaulajaan. Hänen diskografiansa on upean epätasainen, ja harvassa ovat ihmiset, jotka kehuvat varauksetta kaikkia hänen levyjään.

Koska Tähtityttö on Leinosen tunnetuin ja toivotuin kappale, voisi kuvitella sen olevan hänelle jonkin asteinen risti selässä. Onneksi ei ole, kiitos Leinosen itsensä, sillä hän ei ota kappaletta turhan vakavasti. Onneksi hänellä on intoa soittaa sitä yhä – paitsi silloin, kun hän haluaakin tehdä jotain aivan muuta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

9. helmikuuta 2000 − Kurdistanin työväenpuolue PKK ilmoitti lopettavansa aseellisen taistelun Turkin hallitusta vastaan.