Popklassikot 1999

#16 The Magnetic Fields – The Book of Love

Misantrooppi-Merritt (vasemmalla) kavereineen lemmen pauloissa.

Misantrooppi-Merritt (vasemmalla) kavereineen lemmen pauloissa.

69 Love Songs, Magnetic Fieldsin mestariteos, onnistuu kattamaan huimaavan skaalan tilanteita, tyylilajeja, laulajia ja kertojia. Skaala on ennenkuulumaton niin ilon kuin surunkin tunteissa: on juopuneiden sotilaiden vaimoja (The Night You Can’t Remember), onnekkaita autoilijarumiluksia (The Luckiest Guy on the Lower East Side), surkuhupaisia pyyhkeenviskomisia (Meaningless), heimopäällikköön rakastumisia (Queen of the Savages), ranskalaisia kielitieteilijöitä teloittavia Motown-faneja (The Death of Ferdinand de Saussure)… tajuattehan, 69 uniikkia kuvausta rakkaudesta. Alun perin Stephin Merritt suunnitteli tekevänsä niitä sata, mutta lopulta yhtälöön saapui vähennystä sen verran, että lopullinen määrä oli fyysisen rakkauden numero.

Oman lukunsa muodostaa toki, että levyltä voisi poimia ainakin tusinan verran vuosikymmenen kauneimpia rakkauslauluja, kuten Come Back from San Francisco, Busby Berkeley Dreams, Papa Was a Rodeo, Asleep and Dreaming ja No One Will Ever Love You – vain viisi omaa suosikkia mainitakseni. Jos koko paketista nypitään pois yhtään keskiverrommat tuotokset, jää jäljelle vielä helposti yli 50 osumaa. Kuinka moni muu laulunkirjoittaja pystyy samaan?

Temaattisesti riehakas triplalevy tarvitsee myös tyylilajiaan vankemmin kunnioittavia numeroita. Täysin suoraa puhetta löytyy todella harvoin. Ne muutamat klassisen oloiset laulut tuovat kokonaisuuteen huomattavasti lisää syvyyttä ja henkeä, ja The Book of Love on varmasti perinteisimpiä taidonnäytteitä Merrittin kynästä.

Koska kyseess’älienee yksi suurimmista haasteita kynäniekoille, The Book of Love saa olla Nuorgamin valinta. Pete Seeger on lausunut, että kuka tahansa voi tehdä monimutkaisen laulun ja onnistua siinä. Sen Merrittkin osaa varmasti. Tässä onnistuminen tulee hymninhiljaisena ja tarvitsee vain kolme sointua. Vitsejä tai naurunpurskahduksia aiheuttavia riimejä ei tarvita yhtä ainoaa. Tuloksena on, että kappaleen koskettavuus ja lämminhenkisyys saavat huomattavasti lisätuulta siipiensa alle.

Täällä Merritt luettelee hyväksyvästi, mutta hieman vaivaantuneena kasoittain romantiikan kliseitä, mutta silti aina löytyy syy, mikä tekee niistä kaikista niin suloisia. 69 Love Songsin onnellisin loppu löytyy täältä.

”But I
 love it when you give me things
And you, you ought to give me wedding rings”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Toinen yhtä vilpitön, yksinkertainen ja viiltävä klassikko 69 Love Songsilta, Asleep and Dreaming.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!