Popklassikot 1997

#16 Propellerheads feat. Shirley Bassey – History Repeating

Se g-kirjain oli näin iso

Se g-kirjain oli näin iso

Some people won’t dance, if they don’t know who’s singinggggg,
Why ask your head, it’s your hips that are swingingggggggg

Tässä ohimennen letkautetussa heitossa kiteytyy jotenkin oudolla tavalla se, miten Propellerheads, tuo big beat -sensaatio ja yhden levyn ihme, onnistui yhdistäessään voimansa 60-luvulla suursuosiota nauttineen jazz-pop-diiva Shirley Basseyn kanssa.

Tanssimisesta on kyse, ja laulamisesta. Ja siitä, että aika iso osa big beatiin ja Propellerheadsin jytkävään groovailuun hurahtaneista ei tiennyt koko Basseysta hevon kukkua – vaikka olivat takuulla kuulleet hänen laulamansa James Bond -tunnarit.

The newspapers shout a new style is growing
But it don’t know if it’s coming or going
There is fashion, there is fad
Some is good, some is bad
And the joke is rather sad
That it’s all just a little bit
of history repeating

Debyyttinsä Decksanddrumsandrockandrollin ilmestyessä Propellerheads oli julkaissut menestyksekkäitä irtoraitoja ja pienlevyjä. Basisti-kiipparisti Alex Giffordin ja rumpali Will Whiten muodostama DJ-duo oli aallon harjalla.

Aalto oli toki jo murtumaan päin: Chemical Brothers oli jo julkaissut parhaat levynsä ja saman vuoden lopussa big beat -hassuttelija Fat Boy Slim tekisi koko touhusta kaiken kansan hupia, samalla karnevalisoiden koko homman lopullisesti. Basseyn käsittelemänä big beat –huumaan viittaava kappaleen sanoma asettaakin koko genren sulavan tyynesti osaksi tyylikausien luonnollista virtaa.

Giffordin kynäilemä History Repeating erottuu riemukkaan Decksanddrumsandrockandrollin biisimateriaalista selkeästi. Paitsi että se on levyn ainoa laulettu kappale, se on myös jazz-tunelmansa ansiosta tyylikkäintä antia. Samalle viileystasolle ei pääse edes muikeaan kuosiin käsitelty Bond –tunnari On Her Majesty’s Secret Service tai Spybreakin agenttijahtailu.

Suuri osa levystä keskittyi lähinnä hauskanpitoon, jossa vimmaisesti groovaavan rumpaloinnin, muhevien bassolinjojen, koskettimien ja erinäisten töttäimien seassa yhtenä musiikillisena elementtinä toimi esimerkiksi skeittaus – siis ei lauta, vaan skeittaus. Tähän nähden neliminuuttinen History Repeating on ällistyttävän kypsä tekele niin tyylillisesti kuin konstailemattomalta rakenteeltaankin.

History Repeating on ja ei ole big beatia. Toki sen rytmi on tymäkkä, mutta kappaleessa on rutkasti acid-jatsahtavaa svengiä, jollaista ei pelkillä koneilla pysty luomaan. History Repeating pureutuukin big beatiin kenties syvemmin ja ainakin autenttisemmin genren suurimmat nimet. Kaiken lisäksi se on oikeasti sävelletty kappale, jonka voisi kuvitella soineen jo 60-luvun savuisissa jazz-luolissa. Tavallaan näin onkin: kappaleen keskiössä kevytpornahtelee sample Finders Keepers Songista, joka on peräisin itsensä hinkkifilmografi Russ Meyerin tuotannosta.

Big beat –perinteestä – jos sellaista ikinä olikaan – sen erottaa myös laulajan valinta täysin eri ulottuvuudesta mistä Propellerheads itse tuli: Chemical Brothers värväsi biiseilleen brittipopppareita, samoin kuin esimerkiksi Unkle vähän myöhemmin. Ei ihme, että levyn kansivihossa kaksikko kiittääkin Basseytä ensimmäisenä ehtaan maximum respect –tyyliin: ”olemme yhä shokissa”.

Kappaleen merkityksestä myös Basseyn uralle kertoo sekin, että se on sittemmin ollut mukana ainakin kolmella tämän hittikokoelmalla. Toki syystäkin: tätä ennen Bassey oli noussut Yhdysvaltojen top 10 -listalle viimeksi vuonna 1973.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Shirley Basseyn esittäessä kappaleen enemmän omalle tyylilleen uskollisesti, tulee kova ikävä Propellerheadsin jyminää.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS 2!

Ukrainalaisen jazz-pop-laulaja Jamalan esittäessä kappaleen ilmeisesti omalle tyylilleen uskollisesti, tulee äärimmäisen kova ikävä sekä Propellerheadsia että Shirley Basseyta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!