Popklassikot 1987

#16 Michael Jackson – Smooth Criminal

Mä otan tämän mikrofonin ja ähkin siihen niin neuroottisesti, että koko sun perhees delaa!

Vuonna 1987 oli kulunut viisi vuotta siitä, kun Michael Jackson oli julkaissut koko popmaailmaa järisyttävän Thriller-levynsä. Hän oli kuitenkin onnistunut pysymään noina välivuosinakin parrasvaloissa. Jackson oli muun muassa esitellyt ihastelevalle kansalle moonwalk-tanssinsa, polttanut hiuksensa Pepsi-mainoksen kuvauksissa, vieraillut Valkoisessa talossa, tehnyt The Jacksonsin kanssa Victory-albumin, ostanut The Beatlesin laulujen oikeudet ja kirjoittanut yhdessä Lionel Richien kanssa We Are the World -hyväntekeväisyyssinglen. Hänen seuraavalle pitkäsoitolleen oli joka tapauksessa asetettu suuret odotukset, ja vaikka Bad ei ollutkaan aivan yhtä menestynyt kuin edeltäjänsä, saattoivat Jackson ja hänen taustajoukkonsa huokaista helpotuksesta – Badista tuli sen ilmestyttyä elokuussa 1987 valtava menestys, joka kruunasi Jacksonin lopullisesti ”popin kuninkaaksi”.

Jotain perustavanlaatuista oli kuitenkin muuttunut noina vuosina. Badin kannessa poseeraavaa Jacksonia ei ole tunnistaa samaksi nuoreksi afroamerikkalaiseksi mieheksi, joka oli vielä esiintynyt Thrillerin kannessa, saati sitten siksi kirkasotsaiseksi lapseksi, joka oli noussut tähdeksi Jackson 5:ssa 1970-luvun alussa.

Tarinan jatko on toki kaikille tuttu: yhä kummallisempaa käytöstä, yhä synkempiä käänteitä, syytöksiä, kyyneleitä, sairautta ja lopulta tähden kuolema vuonna 2009 50-vuotiaana. Kaikki kuitenkin alkoi Badista, levystä, jonka myötä Jackson ei vain tullut lopullisesti supertähdeksi, vaan aloitti muutoksensa Wacko Jackoksi – 1900-luvun lopun ja uuden vuosituhannen alun sairaalloisen julkisuuskulttuurin todellisuudesta vieraantuneeksi symboliksi.

Jos Badin nimi ei riittänyt antamaan vinkkiä siitä, että nyt oltiin aikaisempaa rajummilla linjoilla, viimeistään Jacksonin levyn kannessa pitämä punkahtava soljilla ja vetoketjuilla koristeltu rotsi teki sen. Thrillerin ja sitä edeltäneen Off the Wallin kansien sisäsiistit puvut olivat jääneet taakse, ja tilalla oli tyyli, joka tuntui sopivan paremmin hevibändille tai supersankarille.

Badin sisältö vastasi sen kantta. Vaikka siinä oli paljon samaa Thrillerin kanssa, se oli kylmempi ja kovempi kuin edeltäjänsä. Rytmit sivalsivat kuin ruoska, ja jopa kappaleiden melodiset elementit olivat hakkaavan perkussiivisia. Näiden päälle Jackson ähki, kiljahteli ja huohotti kuin neuroottinen James Brown. Jopa Man in the Mirrorin imelä maailmanpelastus tuntuu paranoidin hermostuneelta. Badin pehmeimpienkin hetkien sisältä löytyy kylmää muovia, mekaanisia osia ja teräviä kulmia.

Jackson oli yhä selvästi se tuhattaiturimainen ihmelapsi, joka syntyi Off the Wallilla ja täydellistyi Thrillerillä, mutta jonkinlainen leikkisyys ja inhimillinen lämpö olivat vähitellen häviämässä. Voi melkein kuulla kartanon ovien lukkojen kiertyvän kiinni Jacksonin aloittaessa lopullisen vetäytymisen tavallisten kuolevaisten keskuudesta.

Seitsemäs Badilta lohkaistu single (Just Good Friendsiä lukuun ottamatta levyn jokainen kappale julkaistiin singlenä) Smooth Criminal on albumille tyypillisesti kireä kuin viulun kieli. Syntetisaattori ja basso hakkaavat kappaleen välittömästi tunnistettavan riffin ja Jackson syöksyy sekaan viiltäen kuin partaveitsi.

Smooth Criminalin sanoitusten paranoidissa väkivaltafantasiassa on jotain hiukan huolestuttavaa ja pophitiksi se on melkeinpä hätkähdyttävä. Tarinan päähenkilö, ”sulava rikollinen”, tunkeutuu Annie-nimisen naisen asuntoon ja tekee tälle tarkemmin määrittelemätöntä väkivaltaa:

“As he came into the window
It was the sound of a crescendo
He came into her apartment
He left the bloodstains on the carpet
She ran underneath the table
He could see she was unable
So she ran into the bedroom
She was struck down, it was her doom”

Kertosäkeessä Jackson huhuilee naisen vointia kuin tekohengitystä antava ensihoitaja:

“Annie are you ok?
So, Annie are you ok?
Are you ok, Annie?”

Laulun seuraavassa säkeistössä siirrytäänkin elvytykseen:

So they came into the outway
It was Sunday

What a black day
Mouth to mouth resuscitation
Sounding heartbeats intimidations

Jackson tekee kappaleessaan kuuntelijoistaan samalla tirkistelijöitä ja silminnäkijöitä. Annien lopullinen kohtalo ei selviä, vaan itse väkivallan teko on laulun keskiössä

Smooth Criminalilla Thriller– kappaleen kauhuelokuvaklassikoihin tähyävä maailma on siirtynyt 1980-luvulle, jolloin suosiossa eivät enää olleet viittaansa kääriytyneet vampyyrit kuun valaisemissa linnoissaan, vaan toinen toistaan verisemmät slasher-elokuvat. Siinä missä Thriller oli kuin mustavalkoinen kauhuelokuva peiton alta katsottuna jossain lapsuuden rakkaassa muistossa, Smooth Criminalissa mörköjen ja aaveiden sijaan ikkunasta hiipii sisään inhimillisyydessään paljon karmeampi murhaaja.

Smooth Criminalin ikoninen 1930-luvun yökerhoon sijoittuva video ei kuvittanut kappaleen sisältöä, vaan tuntui viittaavan sen alkuperään Al Capone -nimisenä demona. Sillä Jackson esitteli toiseksi tunnetuimman tanssiliikkeensä, erikoiskengillä ja metallitapeilla toteutetun ”anti-gravity leanin”.

Video oli keskeinen osa vuonna 1988 julkaistua Moonwalker-elokuvaa – kummallista sekoitusta musiikkivideokokoelmaa, lastenelokuvaa, Jackson-historiikkia, vaha-animaatiota, sci-fiä ja hallitsematonta egoilua – joka osoittautui Jacksonin supertähteydestä huolimatta täydeksi kalkkunaksi, eikä sitä edes näytetty elokuvateattereissa USA:ssa tai Kanadassa. Moonwalkerin tiimoilta tehtiin kaksikin erilaista tietokone-/videopeliä, jotka taisivat olla itse elokuvaa suositumpia. Oma ensikosketukseni Jacksoniin ja Smooth Criminaliin tapahtui pelin Commodore 64 -version kautta.

Bad ja Smooth Criminal ovat kiehtova välähdys siitä hetkestä, jonka jälkeen alkoi Jacksonin pitkä alamäki. Tällä kappaleella hän kuitenkin oli vielä popmaailman huipulla ja huimassa vedossa. Jos Smooth Criminalia kuunnellessa unohdetaan virkistävät yöunet happiteltassa, isäntänsä kanssa yhteneviin vaatteisiin puettu Bubbles-simpanssi tai pyrkimykset ostaa Elefanttimiehen jäänteet, saati sitten tulevaisuuden synkemmät syytökset, jäljelle jää loistava esimerkki siitä mustan ja valkoisen musiikkiperinteen yhdistävästä popista, jota Jackson parhaimmillaan teki. Smooth Criminal on kappale, jonka vetovoimaa ei pieni pelon ja pimeyden häivähdys lainkaan haittaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Tässä Moonwalkerin trailer. Elokuvan pääosissa on Jacksonin ja Joe Pescin lisäksi John Lennonin ja Yoko Onon poika Sean Lennon:

http://www.youtube.com/watch?v=kVaG5po34tM

Bonus II!

Tämä videoarvostelu kuvaa osuvasti sekä Moonwalker-elokuvaa että siitä tehtyjä pelejä:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

 

Bonus III!

Nu metal -yhtye Alien Ant Farm keksi yhdistää Smooth Criminaliin metallikitarat vuonna 2001 ja sai uransa ainoan hitin:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!