2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#16 Coldplay – Viva La Vida (2008)

Kuvateksti.

Coldplay vastaa plagiaatiosyytöksiin kylmällä katseella.

Kaiketi koko 2000-luvun suurimman bändin hittibiisi, joka ei omalaatuisuudessaan ole edes yhtyeen paras tekele, mutta varmaankin tunnetuin ja tarttuvin.

”For some reason I can’t explain
I know Saint Peter won’t call my name
Never an honest word
But that was when I ruled the world”

Kesällä 2008 ilmestynyt Coldplayn neljäs albumi Viva la Vida or Death and All His Friends meni suoraan listaykköseksi lähes kaikissa mahdollisissa maissa, paitsi Suomessa. Toki suomalaisen listan kakkossijaan syynä lienee se, että julkaisupäivä oli kaikkialla sama, mikä tarkoitti Suomessa kahta päivää lyhyempää listaviikkoa. Levystä puhuttiin jo etukäteen lähes yhtä paljon bisnestapauksena kuin taiteellisena kokonaisuutena, mutta se ei laskenut yhtään levyn musiikillista tasoa.

Itse arvion levyn Sue-lehteen toiseksi parhaalla arvosanalla ja päätin arvioni lauseeseen ”A Rush of Blood to Headin (2002) yksittäisten loistobiisien jatkumoa ei uutukaiselta löydy, mutta kokonaisuutena levy on Coldplayn paras albumi.”

Seison edelleen sanojeni takana ja ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, että valitsin tähän äänestykseen Coldplaylta juuri Viva la Vidan. Äänestin biisiä ehkä siksi, että miellyttävän staccato-viulusektion ympärille rakennettu biisi erottuu toteutuksellaan lähes kaikesta muusta Coldplay-tuotannosta ja on erilaisuudessaan omalaatuinen poikkeus tummasävyisemmän tuotannon joukossa. Coldplayn biisejä yleensä kuljettavat kitarat ja pianot ovat poissa ja sovituksensa takia biisi on monesti heitetty barokkipopin kategoriaan.

Vokalisti Chris Martinin kirjoittamassa tekstissä on raamatullisia viittauksia ja tarina huipentuu Martinin havaintoon kuinka hän ei olekaan valittujen listalla eikä Pyhä Pietari huudakaan hänen nimeään. Q Magazinen haastattelussa Chris Martin analysoi enemmänkin uskontojen ”lopuksi hyvät teot palkitaan” -ajatusmallia ja vitsaili omasta pahuudestaan bändihommissa.

Ehkäpä tekstissä ja kommentoinnissa olikin jotain syvällisempää ja omantunnonpuhdistusta, sillä Viva la Vidaa on useammin kuin kerran syytetty plagiaatiksi. Kitaristi Joe Satriani haki oikeusteitse selvitystä onko Viva la Vidassa riittävästi yhteyksiä Is There Love in Space? -instrumentaaliinsa, mutta lopullisen sovun asia sai oikeussalin ulkopuolella. Prosessin ollessa vielä kesken Cat Stevens pohti Foreigner Suite -mammuttinsa loppuosan yhtäläisyyksiä Viva la Vidaan, mutta jäi odottelemaan ensin Satriani vs. Coldplay -tapauksen lopputulemaa ja lopulta myöntyi, että Coldplay on plagioinut biisinsä vahingossa.

Omaksi tekeleekseen Viva la Vidaa on väittänyt myös amerikkalainen bändi Creaky Boards ja yhtäläisyyksiä on löytynyt myös italialaisen Giovanni Battista Pergolesin sävellykseen, mutta hän ei ole vaatinut asiasta selvitystä, koska kuoli vuonna 1736.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Coldplay – Viva La Vida (ohj. Hype Williams)

Mitä muuta?

Coldplaylta äänestettiin myös kappaleita Clocks, High Speed ja The Scientist.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress