Popklassikot 1990

#16 A Tribe Called Quest – Can I Kick It?

Näin pitkillä koivilla on ihan hyvä potkia "sitä".

Samplen tunnistaa heti. Minulle tulee oitis mieleen basisti Herbie Flowersin tarina siitä miten Walk on the Wild Siden bassosoundi on niin lihava, koska hän halusi sessiosta tuplapalkat ja siksi ehdotti kontrabassoraidan tuplaamista sähköbassolla. Hieno mies. Ja kova bassottelemaan.

Jos A Tribe Called Quest olisi ollut yritys, Can I Kick It? olisi ollut sen visio ja missio, rullattuna biittiin, joka on rasvaisempi kuin turkulainen kebab neljältä aamulla ja jazzahtavampi kuin kuin käry Jeff Spiccolin pakussa.

Q-Tip:

”Can I kick it?
To all the people who can Quest like A Tribe does
Before this, did you really know what live was?
Comprehend to the track, for it’s why cuz
Gettin measures on the tip of the vibers
Rock and roll to the beat of the funk fuzz
Wipe your feet really good on the rhythm rug
If you feel the urge to freak, do the jitterbug
Come and spread your arms if you really need a hug
Afrocentric living is a big shrug
A life filled with (TORVI!) that’s what I love
A lower plateau is what we’re above”

Rock, jazz ja funk, tanssiminen, vibat, friikkailu, torvitöräykset, halit, afrosentrisyys… Tribe raivasi tietä monenlaiselle soundille Gurun Jazzmatazzista heppoisempaan acid jazz -menoon.

Phife Dawg:

”Can I kick it?
To my Tribe that flows in layers
Right now, Phife is a poem sayer
At times, I’m a studio conveyor
Mr. Dinkins, would you please be my mayor?
You’ll be doing us a really big favor
Boy this track really has a lot of flavor
When it comes to rhythms, Quest is your savior
Follow us for the funky behavior
Make a note on the rhythm we gave ya
Feel free, drop your pants, check your ha-ir”

David Dinkinsistä tuli muuten New Yorkin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) afroamerikkalainen pormestari, mutta hän hävisi vuoden 1993 vaalit Rudy Giulianille. Tätä nykyä Dinkins on muun muassa Jazz Foundation of American hallituksen jäsen.

Triben tuotannossa on parhaimmillaan jotain ylitsepääsemättömän laadukasta sekä positiivista. Tämä on eleettömän elämäniloinen raita ja sinetöi aikoinaan oman pohjattoman rakastumiseni yhtyeeseen. Ensimmäinen kosketus oli tätä edeltänyt sinkku I Left My Wallet in El Segundo levyltä People’s Instinctive Travels in the Paths of Rhythm. Klassikkobiisejä molemmat.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Lou Reediä vähäisemmälle huomiolle on jäänyt tämä Ian Duryn biisi, joka on myös tärkeä osa biisiä:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!