Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#15 Risto Ylihärsilä

Pyyhkikää perseenne, toivoo Risto. Kuva: Tomi Palsa

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Diskopallo pyörii ja paljetit kimaltaa, kun Britney pistää bileet pystyyn Hartwall Areenalla lokakuussa.

Risto-yhtyeen Risto Ylihärsilän alterego Risto piirtää vinksahtaneen huuruisen kuvan kolmikymppisen fiktiivisen henkilön arjesta. Risto on esittänyt Ristoa niin tehokkaasti, että välillä tämän maailman Riston ja rinnakkaistodellisuuden Riston persoonallisuudet tuntuvat sekoittuvan mielenkiintoisella tavalla keskenään.

Ensimmäiset kokemukset Risto-yhtyeestä ajoittuvat vuonna 2004 ilmestyneen nimeämättömän albumin tienoille. Räävittömyyden ja psykedelisyyden koukuttava cocktail iski täysillä.

”Levy-yhtiön jätkät roudaa tänne kaikenlaista paskaa
Minä en pistä nimee vittu mihinkään teidän papereihin
Pyyhkikää perseenne niihin
Pyyhkikää perseenne, saatanan apinat, oujee!”

”Minä lennän Meksikoon ja oon siellä kauan
lentoemot ei anna ees puristella
ja kapteeni näyttää ihan hirveeltä runkkarilta
kohta vedän turpiin kaikkia
ja pyyhin perseen teiän naamaan
minä lukihen itteni vessaan
ja oon sielä niin kauan että vittu kuolette”

Terävimpänä muistikuvana mielessäni elää nousemiseni Riston keikalla lavalle vuoden 2008 Ylioppilasteatterifestivaalin päätöstapahtumassa Tampereen Tulliklubilla. Tein Pervormanssiryhmä Häiriköiden kanssa kantaaottavaa performanssia ”Free Tibet” -hengessä. Yhtye oli heti juonessa mukana. Henkilökohtainen rakkaus Riston musiikkin hitsattiin viimeistään tuolloin sieluuni.

Ylihärsilä on onnistunut luomaan oman musiikillisen universuminsa Kari Peitsamon, Leevi & The Leevingsin ja tuhdin psykedelia-annoksen saaneen vinoutuneen popin ja rockin laskimoverestä. Ristosta tekee mielenkiintoisen hänen kursailematon ja arvaamaton tapansa tehdä musiikkia. Arkipersoonallisuuden ja fiktiopersoonallisuuden häilyväisyys tekee Ristosta vaarallisen. Siitähän rock-musiikissa on nimenomaan kyse. Jännitteen luomisesta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Musiikillisesti Risto liikkuu virtuoosimaisen taitavasti diskorockista rokkiräminän kautta vinksahtaneisiin, mutta hentoihin poplauluihin. Välillä hyvinkin kokeellisen musiikin värittää ja elävöittää kuitenkin aina miehen ydinosaaminen – mielisairaat sanoitukset. Riston taito rakentaa rooliansa näiden tekstien kautta varmistaa sen, ettei häntä voida sulkea pois mietittäessä tämän vuosituhannen omaperäisimpiä suomalaisartisteja.

Eikä miehen sävel- ja sanoitussuoni osoita ehtymisen merkkejä. Viimeksi Ristosta on kuultu 176-671 (Ensimmäiset askeleet) -kokoelmalta löytyvän Lyö-kappaleen muodossa. Se osoittaa, että Risto on valmis uuteen hyökkäyseen. Ote todellisuudesta vieraantumiseen on entistä vahvempi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Musiikillinen itsevarmuus ja usko omaan tekemiseen huokuvat uudesta materiaalista. Riston ei tarvitse enää osoittaa sormella. Hänen sanoitukselliset vivahteensa ovat entistä hienovaraisempia.

Kaiken suitsutuksen lisäksi ei sovi unohtaa yhtyeen intensiviteettiä livenä. Koko bändillä keikkaillessaan Risto imaisee innokkuudellaan mukaansa. Riston soolokeikoilla taas kappaleet muotoutuvat pianon takana istuvan miehen käsissä ihan uusiin sfääreihin. Samoista lauluista hän saa elävänä rakennettua täysin erilaisia tunnelmia kantavat kokonaisuudet.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Vaikka Risto Fonal-levy-yhtiön kontekstissa näyttää edustavan sen popimpaa laitaa, yhtye on hienovaraisemmin äkkiväärä kuin kollegansa. Riston linssien läpi paljastuu karulla tavalla nyky-yhteiskunnan taittovirhe. Tietystä kulmasta lähestyttessä Ylihärsilän sanoituksissa voi kuulla myös ympärilläolevan maailman kieroutuneisuuden kommentointia.

Vai onko kaikki sittenkin pelkästään Risto-hahmolle rakennettua roolia? Mene ja tiedä.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress