Popklassikot 1997

#15 Daft Punk – Around The World

"Käytkö täällä usein?"

”Käytkö täällä usein?”

Kaikista Daft Punkin lukuisista klassikoista Around the World on aina tuntunut läheisimmältä. Siinä toteutuu yhdenlainen utopia. Kun vielä jaksoin aktiivisesti kahlata divarilaareja, tuuppasin ostamaan kaikki määrätyn vuosikerran tuntemattomat levyt, jotka haiskahtavat edes hiukan diskolle. Artisti saattoi olla amerikkalainen, italialainen, englantilainen tai saksalainen. Tai neuvostoliittolainen.

Syy tähän oli sen täydellisen c-osan metsästys. Se oli yleensä tokan kertsin jälkeen olevan perkkabreikin jälkeinen osa. Instrumentaali. Sen pohjalla hakkaa tasabassari. Sointuja on yksi tai kaksi ja etukeno hirveä. Sitä ei ole juuri kukaan koskaan kuullut, koska yleensä kierrätetään niitä samoja vanhoja diskobreikkejä ja tuntemattomalla, mutta maailman tiukimmalla breikillä saa aika tanssilattia-apokalypsin. Teoriassa, Utopiassa.

Minulla on kovalevylle muutama giga tällaisilta levyiltä poimittuja neljän, kahdeksan tai kuudentoista tahdin luuppeja, jotka ovat kaikki ihan hyviä. On konejyystöä ja latinoperkkoja. Wah-kitaraa ja jazz-kiippareita. Mutta yhdellekään ei ole vielä löytynyt käyttöä, koska sen oli aina tarkoitus olla täydellistä.

Alla Pugatsova pääsi aika lähelle, mutta ei tarpeeksi.

Daft Punk loihti sen tyhjästä, kuulostaen samaan aikaan tulevaisuudelta, nykyisyydeltä ja menneisyydeltä. Around the World sai yhtenä iltana Club Bundolossa ranskalaisen tytön kyyneliin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!