Popklassikot 1994

#14 Prodigy – Poison

Onhan tämä hauskempaa kuin norjalaisessa pajukossa brutalisoiminen.

Prodigyn ensimmäinen sinkku, jolla bändin jäsen lauloi… ja onhan tämä lähes täydellinen osuma äärimmäisen vaikeasta lajissa eli tanssimusiikin ja rockin yhdistelemisessä.

Murisevat bassosynat, kliiniset särökitarat, kahdesta neljään päällekkäin soivaa rumpuluuppia sekä sisään ja ulos uivia hälyääniä. Poisonilla Liam Howlett alkoi liikkua jo Bomb Squad -sfääreissä. 2:50 tienoilla löytyy niin paljon juustoista padia, että pahimmankin neonväreissä välkkyvän ravetuttiritarin luulisi olevan tyytyväinen, mutta sen lisäksi biisin sydämessä sykkii pahaenteinen ja toimiva big beat, ja riffit ovat kuin pentatonisen E:n kanssa naimisiin menneen bluesrock-kitaristin treeninauhalta.

Maxim Realityn ääntely on rakennettu hienosti call-and-response-muotoon, joka tuo kappaleeseen hiukan arkaaisen fiiliksen. Prodigyn vinkkelistä katsottuna arkaainen tarkoittaisi 1960-lukua…

The Chemical Brothers ja Prodigy olivat aina konemusan Motörhead ja AC/DC. Paikat vaihtuivat biisistä, levystä ja illasta riippuen, mutta sillä erotuksella, että ainakin Howlettilla oli aina toinen jalka tukevammin avantgarde/underground-piireissä kuin Chemical Brothersilla tai mainituilla rock-traditionalisteilla.

Tällaisia biisejä syntyy vain taiteen ja roskan ristisiitoksena.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!