Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#14 Mikko Pykäri

Kuva: Tomi Palsa

Kuva: Tomi Palsa

Kun Mikko Pykäri istuu toisinaan yksin Café Lasipalatsin pöydässä MacBookiinsa uppoutuneena, kenenkään tunnistamatta, hän näyttää aivan tavalliselta nuorelta helsinkiläiseltä. Töyhtönä ilmaan nousevan hiuspehkon ja vähäeleisen indiepop-vaateparren perusteella hän saattaisi olla kuka tahansa taideaineiden opiskelija.

Mutta Pykäri ei ole tavallinen. Café Lasipalatsin äidit ylisuurine rattaineen, lenkkikenkäiset turistit ja parikymppisten tyttöjen juorukerhot eivät tiedä istuvansa samassa tilassa 2000-luvun suomalaisen popneron kanssa.

Pykärin ja bändinsä Reginan uran alku kuulostaa jokaisen nykymuusikon märältä unelta: makuuhuoneessa tehtiin pari biisiä, ne laitettiin nettiin ja pian bändiä jo pyydettiin esiintymään, minkä vuoksi piti värvätä rumpalikin. Ensimmäinen keikka tuotti välittömästi levytyssopimuksen pikkulevymerkki Next Big Thingin kanssa. Esikoisalbumi Katson maisemaa (2005) kehuttiin mediassa pystyyn, ja sama noste on jatkunut siitä asti, vaikka yhtye on muuttunut joka levyllään.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kuva: Tomi Palsa

Eikä suitsutus ole rajoittunut Suomeen; Regina on ainoita suomalaisia bändejä, jotka huomioidaan säännöllisesti Pitchforkin kaltaisissa netin musiikkiraamatuissa. Tämä ei tosin lempeää bändityrannia paljon hetkauta; häntä eivät omien sanojensa mukaan ulkomaanvalloitukset kiinnosta.

Siitäkään huolimatta, että Regina ja Pykärin yhtä lailla ulkomailla huomioitu ysäritanssiprojekti Shine 2009 eivät ole tämän vuosikymmenen 4R, vaan niiden voisi kuvitella ihan oikeasti breikkaavan maailmalla pienessä mittakaavassa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Mutta valloitusretket, fanipohjan kasvattaminen tai mediassa patsastelu eivät ole korkealla Pykärin muistilistalla. Hän ei ole show-mies, ei mikään esiintyjä; hänelle keikatkin ovat välttämätön paha. Pykäri on pesunkestävä vanhan koulun säveltäjä- ja tuottajanörtti, joka keskittyy vain olennaiseen eli tekemään musiikkia – ja sitäkin lähinnä itselleen.

Vaikka hunajaisesti mikrofoniinsa henkäilevä mollamaija Iisa Pykäri on se, joka Reginasta muistetaan, ilman aviomiehensä Mikon taiteellista kunnianhimoa ja laulunkirjoitustaitoa bändi olisi jäänyt kuriositeetiksi. Debyyttilevy oli hauskaa ja naivistisen dramaattista lelu-Casio-poppia, mutta jo sen kappaleet olivat pieniä helmiä. Toistaiseksi tyrmäävin osoitus Pykärin laulunkirjoittajantaidoista saatiin kuitenkin Oi miten suuria voimia! -albumilla, joka on niin lähellä täydellistä poplevyä kuin kotimaassa on tällä vuosituhannella päästy.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kunnianhimoisella Puutarhatrilogia-albumilla Pykäri jatkoi Reginan soundin muokkaamista sovituksellisesti monipuolisempaan ja kypsempään suuntaan. Seuraavaksi yhtyeeltä voidaan odottaa jo julkaistujen biisien perusteella ruotsalaistyyppistä ysäri-indierockia – unelmaiseen Regina-tyyliin, tietysti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Näyttääkin siltä, että ainoat asiat, joihin Pykärin musiikissa voi luottaa, ovat uusiutuminen ja hienot kappaleet. Hänen esiintymistään Kokkisodan parisuhdejaksossa ei sen sijaan kannata jäädä odottelemaan vielä hetkeen. Mikkoa ei nappaa, sitä paitsi hänellä on liian kiire tehdä lisää jännittävää ja nerokasta popmusiikkia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!