Popklassikot 1998

#14 Black Star – Definition

Hymy kuin Lauri Tähkällä

Hymy kuin Lauri Tähkällä

Rappia hip hopista.  Jotenkin tuntuu, että vuosituhannen vaihteen tienoilla podettiin sitä miten rapillä on poikkeuksellisen paska kausi menossa. Kuten aina. Rap rakastaa itsensä viiltelyä. Ehkä silloin tietää olevansa elossa? Ehkä se kiihdyttää endorfiinin tuotantoa?

Mos Def ja Talib Kweli halusivat väkivallattomamman hip hopin. Tämä kappale oli osa Biggien ja Tupacin jälkimaininkeja. Se kuuluu osassa lyriikoita, siellä täällä: viitteitä muraaleihin, siihen kuinka MC:nä oleminen on vaarallista.

He saivat mitä halusivat.

Hip hop on huomattavasti vähemmän väkivaltainen kuin tuolloin, mutta Mos Defin ja Talib Kwelin aika taisi mennä. Talib jäi ikuiseksi lupaukseksi sekä kulttisankariksi, joka tekee epätasaisen levyn toisen perään. Mosin huomio alkoi harhailla yhden nerokkaan levyn jälkeen kohti Hollywoodia, Tupacin jalanjäljissä. The Ecstatic on mielestäni hyvä, mutta luulen viehätyksen johtuvan suurelta osin oman fanittamiseni intensiivisyydestä.

Myös levy-yhtiö Rawkus jäi enimmäkseen jonkinlaiseksi alaviitteeksi. Se on ehkä loppujen lopuksi hyvä juttu, koska firma julkaisi enimmäkseen aika veretöntä materiaalia.

Black Star oli yksi poikkeuksista. Tätä flow:ta kuunnellessa voisi alkaa narisemaan siitä miten rapilla on poikkeuksellisen paska kausi menossa, mutta sitten muistaa Kendrick Lamarrin, Killer Miken ja monet muut. Eikä näin vanhana enää jaksaa. Nykyään en edes tiedä uskonko sen kultaisen ajan olemassaoloon. Eihän tämäkään biisi oikein kuulu siihen, ainakaan virallisen historiankirjoituksen mukaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!